Pikkukaupungin tyyppejä
Pikkukaupungissa on se hauska puoli että oppii nopeasti tuntemaan paikalliset, tai ainakin tunnistamaan. On aika hauska seurata miten monenlaista persoonaa ja elämäntarinaa tähänkin pikkumestaan mahtuu. Ja he yhdessä muodostavat kokonaisuuden, Buziosin.
On se itse tekemiään koruja ravintolan kulmalla iltaisin myyvä argentiinalainen. Hän on noin kainaloon saakka minua, hänellä on harmaa parta, nuoret söpöt tyttäret, puuttuva etuhammas ja pahanhajuinen hengitys. Hän on aina ystävällinen ja harjoitan hänen kanssaan toisinaan espanjaani, sillä hän(kään) ei puhu englantia.
Sitten on perheravintolan paras tarjoilija, tuo 2 vuotta linnassa viettänyt nuori kundi, joka päätti muuttaa elämänsä suunnan ja tuntuu todella arvostavan uutta mahdollisuuttaan. Ja sitten saman ravintolan aina huonotuulisen oloinen keski-ikäinen kokkileidi, jonka tytär sai lapsen 12-vuotiaana! Nykyään tämä tytär on taaperon nuori äiti ja auttelee myös silloin tällöin tarjoilijana. Sitten on pörröpäinen ja erittäinen käheä-ääninen, Secret garden n omistaja ja entinen vuokraemäntämme, joka tuntuu aina olevan täynnä energiaa. Hän on naimisissa ranskalaisen miehen kanssa ja tämä ranskalainen mies on niin ranskalainen kuin olla ja voi. Voi pojat! Ei sillä huonolla tavalla vaan sillä hyvällä tavalla klassisine maneereineen, ryöppyävine puheineen ja heiluvine käsineen. Absoluuttisen hauska ja viihdyttävä mies!
Sitten täältä löytyy paljon rikkaita. Paikallisia tai paikallisen naineita. Monet rikkaat brassit tulevat Buziosiin eläköitymään. Kuten entinen naapurimme Rouva E. Tuo karismaattinen, vanha leidi, joka omistaa täältä sinivaloisen baarin, rakastaa yli kaiken Nicoa ja oli nuorena naimisissa yhden New Yorkin suurimman mafioson kanssa. Miehestä on tehty elokuvakin. Rouva E vaikuttaa juuri sellaiselta herttaiselta naapurin rouvalta mutta on siis elämässään nähnyt ja kokenut yhtä sun toista.
Ja sitten on tietysti paikalliset juopot, nuo joka paikan vakipalikat. Heistäkin olen oppinut tunnistamaan jo useamman, sillä Nico antaa silloin tällöin näille ruokaa perheen ravintolasta. Lempparini heistä on tuo oman elämänsä Pelle Peloton, joka on tietoisesti jättänyt ”normielämän” ja rahoittaa elämäänsä tekemällä palmunlehdistä lintuja ja hattuja, joita kaupustelee ohikulkeville turisteille.
Hän on keksinyt elämässään kuulemma yhtä ja toista, mutta joku on yleensä aina varastanut idean tai itse tuotteen. Hänen uusin projektinsa on sähköpyörä. Hän on siis tällä hetkellä elämässään täysin rahaton, nukkuu milloin missäkin ja käytti aivan älyttömän pitkän ajan kerätäkseen tarpeeksi rahaa ostaa pyörä ja kaikki osat, joista on nyt rakentanut itselleen sähköpyörän. Hän ajelee pitkäaikaisella unelmallaan nyt pitkin poikin katuja ja pelkkä hänen katselemisensa saa sieluni hymyilemään. Ihanaa kun joku tekee hartaasti töitä unelmansa eteen ja saavuttaa sen lopulta. Toivon niin kovin ettei kukaan varastaisi sitä.
Photo nro.1 by @avenix, other photos taken and edited by me