Ensifiilikset Santiagosta
Katselen ihastellen lumihuippuisia vuoria, jotka täyttävät maiseman lennellessämme Chilen yllä. Laskeudun Santiagon lentokentälle hieman etuajassa ja kun odotan siellä ystävääni hetken käy hyvin selväksi chileläisten miesten rohkeus ja aktiivisuus naisten iskemisessä. Siinä keskellä lentokentän aulaa, keskellä päivää käy useampikin herra tekemässä tuttavuutta, kehumassa kauneuttani, tarjoamassa kyytiä ja kyselemässä kotimaatani (ja juu ei tapahdu mulle Suomessa tälläistä) ennen kuin Nicolas ennättää paikalle. Tämä sama jatkuu Santiagon kaduilla aina kun kuljen itsekseni tai naisseurassa. Tyyli ei ole tökeröä tai päällekäyvää, vain kohteliaisuuksien laukomista ja keskustelun avausyrityksiä, joten so far quite nice.
Tapasin Nicon ja hänen veljensä pari vuotta sitten Thaimaassa ja meillä oli todella hauskaa porukalla, joten on kyllä kiva tavatauudelleen ja nähdä Chileä paikallisen silmin.Ulkona on polttavan kuuma ja kaikkialla on todella kuivaa. Ei ole selvästikään satanut hetkeen. Kuulemma metsäpalot jylläävät parhaillaan pahasti. Joku idiottiryhmä sytytti ne tahallaan ja nyt ne ovat jyllänneet jo pari viikkoa, sammutusyrityksistä huolimatta. Chilessä ei ole palkallista palokuntaa vaan vain vapaaehtoispalokunta. Kuulostaa hämmentävältä mutta se myös selittää ettei resursseja hehtaarien kokoisen palon sammuttamiseen löydy tarpeeksi.
Ajamme lentokentältä kohti keskustaa ja Nico kertoilee valitettavan valtavasta kuilusta, joka vallitsee täällä köyhien ja rikkaiden välillä. Tietä reunustavan joen varteen on kasvanut faveloita, jotka ovat valitettavan arkipäivää kuulemma. Tien toisella puolella levittyy rikkaampien asuinalue korkeine hienoine rakennuksineen. Monet faveloissa asuvista vielä työskentelevät tien toisella puolella asuvien palvelusväkenä. Karua.
Menemme pitkään tunneliin. Kuulemma sen toisella puolella alkavat parhaat asuinalueet. Santiago on laaksossa ja vuorenrinnettä ylöspäin hinnat kasvavat entisestään. Ylhäällä vuorella asuu high class isoine taloineen ja upeine vuoristonäkymineen.
Myös koulutus on kuulemma todella jakautunut yleisesti vallitsevaan huonoon koulutustasoon ja yksityiskoulujen hyvään opetustasoon. Lähes poikkeuksetta hyvin englantia puhuvat ovat jälkimmäisten kasvatteja. On hämmentävää kuulla että jopa yliopistot ovat Santiagossa jakautuneet niin vahvasti että ns.todella hyviä yliopistoja on vain kaksi (ainakin lakimiehille, joksi Nico on hiljattain valmistunut) ja jos ei valmistu jommasta kummasta niistä ei tule koskaan saamaan alan parhaita työpaikkoja ja puoliksikaan yhtä hyvää palkkaa kuin paremmista kouluista valmistuneet. Se että taidoilla ei ole yhtä lailla väliä kuin koulun nimellä, kuulostaa itselle todella hämmentävältä ja todella väärältä.
Yövyn ekan yön ystäväni perheen talossa; täällä kun lähes kaikki lapset asuvat edelleen vanhempien talossa vaikka ovat pari-kolmikymppisiä. Muita seitsenhenkisestä perheestä ei ihme kylla ole nyt kotona. Syömme lounasta ja freesaannumme nopeasti ennen kuin meidät tullaan hakemaan illan bileisiin.
Nicon sisko tulee hakemaan meitä miehensä ja pariviikkoisen vauvansa kanssa. N esittelee innoissaan videoita siskonsa toisesta lapsesta, 2-vuotiaasta kummipojastaan. Illan aikana viimeistään käykin hyvin, hyvin selväksi että perhe on tärkeä juttu täällä. Nicolla on yksi veli, viisi siskoa ja mitä ilmeisemmin satoja serkkuja ja pikkuserkkuja sillä joka toinen bileissä esittelee itsensä Nicon serkuksi. Kaikki eivät ilmeisesti ole ihan sukupuun mukaisesti täysiä serkkuja, mutta who cares. Paljon kiinnostavampaa on miljöö, jossa olemme!
Ajamme varmaan puolisen tuntia äärimmäisen kiemurtelevaa vuoristotietä (ja kuski kuvittelee olevansa jonkin sortin formula-kuski) pitkin ylös kukkulalle ja saavumme henkeäsalpaavan upeaan omakotitaloon. On uima-altaat ja terassit. Talo on viimeisen päälle tyylikäs ja näköala käsittämättömän upea! Talo tarjoaa juomat ja ruoat, on tapaksia, olutta, drinksuja, viinejä. Täällä asuu kämppiksinä lääkäri sekä sijoitusalalla työskentelevä Fernando, jonka kanssa Nicon yksi siskoista seurustelee. Minulle tuodaan paikallisten suosimaa Piscolaa ja Piscosouria sekä etenkin tyttöjen suosimaa meksikolaista olutdrinkkiä Micheladaa.
Micheladan valmistus: aluksi lasin reuna kastellaan ja dipataan suolaan, sitten pohjalle kaadetaan tuoretta limen mehua maun mukaan, päälle olutta ja lopuksi ripaus pippuria ja ripaus tabascoa. Sekaan vielä vaikka muutama limen ja sitruunan palanen! Toimii! Lime tuo raikkautta, suola, tabasco ja pippuri pientä potkua! Suosittelen kokeilemaan etenkin kuumana kesäpäivänä!
En todellakaan tiennyt että ystäväni kuuluu tälläiseen high class-porukkaan. Reppureissatessa on se hauska puoli että kaikilla on aika usein sama ”univormu”, shortsit ja toppi jolloin ihmisiä ei mielessään lokeroi yhtä helposti tiettyyn ryhmään ja hyvin erilaisista taustoista, ammateista ja tuloluokista olevat ihmiset hengaavat vielä paljon helpommin keskenään!
Näkymät ovat todella henkeäsalpaavan upeat ja auringonlasku vuorten taakse todella vaikuttava! Katselen terassilta alas, siellä virtaa vielä jokikin. Huh. Tämän hetken suurimmat latino-hitit tulevat välittömästi tutuiksi ja bileet jatkuvat talolla aamuun asti. Lähes kaikki tanssivat ja todella hyvin tanssivatkin. Jäykkiä lantioita ei näy missään (paitsi minulla). Olin niin mukana bileissä että unohdin ottaa kuvia! :D Mutta huh upea starttaus Chilen reissulle! Muy bien!
I love to watch those beautiful mountains from the airplane window when we fly over Chile. I land to Santiago a little bit before the schedule and very quickly become very clear about the flirty culture of Chilean men. Quite a few become to tell me how bonita and linda I am, where am I from, and do I need a ride before my friend Nicolas arrives. I met Nico and his brother 2 years ago in Thailand and I am now very excited to see the country kind of through the local’ s eyes. It is very hot and extremely dry outside, it has not been raining for a while. When we ride towards the center of Santiago, N tells me about the big shaft between the poor and rich here. I look out of the window and I see a long neighborhood of favelas next to the river. It is very sad and makes me think once again how damn lucky I am. We go into a long tunnel and on the other side of it are the best areas in Santiago. House prices rise all the way up to the hills.
He also tells me about the poor education system here, not a good education in general and then good quality of private schools. The university that you graduate from seems really make your future. The name of the school matters, not your skills. For me, it seems so strange and so wrong. 
We go to his family house (because here kids live at home quite long) to fresh up before the party tonight. Nico’s sister comes to pick us up with his husband and a newborn. Nico proudly shows me videos on his phone of his sister’s other kid, a 2-year old boy goofing around. It is very cute and during the night it comes very very clear that family is a big thing here. I think every second person introduces themselves as Nico’s cousin. Surely not all of them are pure first cousins, but hey who cares.
We ride along the serpentine road up to the hill and arrive at a really fancy neighborhood. The house is amazing, the pool area is amazing and the view- the view is so amazing! Here live Nico’s other sister’s boyfriend and his friend. They serve us tapas and for drinks, a lot of Piscolas and Micheladas, all the top Latino songs atm becomes very familiar and we dance on the terrace all night long. I was so driven by the party that I forgot to take almost any photos sorry! :D But wow, it was a really good night and a great start for my Chile trip!
