Jos et ole elänyt täysin uutispimennosta, niin oletkin varmaan kuullut että huomenna äänestetään tasa-arvoisesta avioliitolaista. Sosiaalinen media on herännyt mukaan taistelemaan asian puolesta, myös vastustajat ovat tuoneet omaa kantaansa esiin. Yleensä olen diplomaattinen ja ymmärtäväinen kaikkien kantojen suhteen, mutta tässä asiassa olen jyrkästi asian puolella.

Eniten minua on ihmetyttänyt, miksi lapsen oikeudet on nostettu lain vastustajien keskuudessa argumentiksi. Itse näen asian juuri toisin. Laki soisi samaa sukupuolta olevien vanhempien perheen lapsille myös lain silmissä tunnustetun aseman. Moni epävarmuus haihtuisi. Miksi minä ajattelen näin? Olen itse adoptoitu. Vanhempani olivat heteropari. He olivat ensin kasvattivanhempiani ja lain edessä adotio tuli voimaan vasta minun ollessani melko vanha. Tämä tarkoitti jatkuvaa epävarmuutta elämässäni. Mitä jos vanhempani kuolisivat? Mitä jos biologiset vanhempani tulisivat vaatimaan minua luokseen? Milloin Kela, milloin mikäkin valtion laitos tarvitsi lisäselvityksiä asemastani perheessäni. Se oli kuluttavaa ja pelottavaa lapselle. Ja uskon, että vanhemmillani oli pelko myös. Niin kauan kun minua ei oltu lain edessä tunnustettu heidän lapsekseen, oli mahdollisuus että ulkopuolinen taho olisi voinut vaatia minua pois heidän luotaan. Se olisi ollut kammottavaa.

Oman kokemukseni takia kannatan tasa-arvoista avioliittolakia juuri lapsen oikeuksien takia. Ja ehkä jo lapsuudessani opin, että tärkeintä on rehellinen ja tasa-arvoinen rakkaus. Lähipiirissäni oli naispari jotka olivat perheeni läheisiä ystäviä. Tajusin toki jo lapsena, että he olivat erilaisia mutta miksi se olisi haitannut. Perheeni luotti heihin täysin ja vanhempani olivat varautuneet, että jos heille olisi käynyt jotakin olisi tämä pariskunta pitänyt minusta huolta. En usko, että heidän läheinen läsnäolonsa elämässäni on minun kehitystäni häirinnyt. Päinvastoin. Uskon sen tehneet minun suvaitsevaisemmaksi ja ennen kaikkea vankkumattomaksi tasa-arvon kannattajaksi.

”Haluan rakastaa kerran tyttöjä” lauletaan Scandinavian Music Groupin kappaleessa Valmis. Toivon, että me saamme jokainen valita ketä rakastamme ilman että meidän tarvitsee pelätä muiden suhtautumista.