Posepurnausta
Poseerausharjoitukset bikini fitness -kisoja varten ovat nyt olleet käynnissä muutaman kuukauden. Ensimmäisten treenien jälkeen tuntui siltä, että se on tosi vaikeaa. Nyt muutaman kuukauden viikoittaisen harjoittelun jälkeen tuntuu siltä, että se on älyttömän vaikeaa.
Poseeraustreenit voidaan nähdä bikini fitneksessä lajitaitojen harjoitteluna. Lavalle ei auta mennä vain seisoskelemaan, eikä siellä myöskään voi liikehtiä miten sattuu. Suomen Fitnessurheilu ry on sivustollaan määritellyt, miten poseeraukset tulee teknisesti toteuttaa. Tietysti teknisen osuuden lisäksi myös itse esiintymisen pitäisi kisalavalla olla loppuun asti hiottua. Robottimaisesti asennosta toiseen vaihtava tuskin tulee saamaan korkeimpia pisteitä, vaikka kroppa olisikin kunnossa.
Kun tämä projekti alkoi, en mä uhrannut hetkeäkään sille ajatukselle, että poseeraaminen voisi olla se vaikein osuus. Ajattelin, että itse raudan nostaminen ja siihen motivoituminen päivästä toiseen tulee olemaan mulle suurin koetinkivi. Mutta kuntosalilla käymisestä on tullut jo rutiinia. Mä olen sellainen ihminen, että kyllä mä sen yleensä teen, mitä olen sanonut tekeväni. Kun ohje on selkeä ja tavoite kirkas, niin sitten mä alan suorittaa. Yhdet puheet ja yhdet teot. Tässä mielessä säännöllinen kuntosalilla käynti ja tietyn treeniohjelman noudattaminen osuvat mun vahvuusalueille, vaikka itse salitreeni olikin uusi juttu.
Mutta mitä poseeraamiseen tulee, niin se tuntuu osuvan kaikkiin mun heikkouksiin. Mullahan ei ensinnäkään ole minkäänlaista rytmitajua. En osaa laulaa edes Ukkoa Nooaa oikeassa sävelessä ja yhdessä työpaikassa mua suorastaan kiellettiin laulamasta.Tähänastinen elämä on myös osoittanut, ettei mulla ole minkäänlaisia tanssikykyjä. Lukion vanhojen tansseihin jätin osallistumatta, koska olin vakuuttunut, etten tule oppimaan oikeita askelia. Mä luulen, että rytmitajusta olisi isosti apua myös bikini fitness -lavalla esiintymisessä. Mun yksi fitness-lavalla ollut ystäväni kertoi, että esiintyminen tuntuu helpolta, kun on lapsuudessa harrastanut rytmistä voimistelua ja oppinut sieltä sulavat liikkeet ja tahdikkaan tekemisen. No kivat sille.
Bikini fitness -kilpailuissa juontaja ohjailee lavalla olevia kilpailijoita muutamilla simppeleillä ohjeilla, kuten esimerkiksi: näkymä edestä tai käännös oikeaan. Simppeleiltä nämä ohjeet todella kuulostavat, mutta ei niiden noudattaminen tietenkään omalla kohdallani ole ihan niin simppeliä ollut. Mulle suuntien hahmottaminen on lähtökohtaisesti tosi vaikeaa. Mä oon se tyyppi, joka kävi ajokokeessakin viisi kertaa. Sen lisäksi, etten osannut ajaa tai tuntenut liikennesääntöjä, niin yksi ratkaiseva tekijä taisi olla se suuntien hahmottamisen totaalinen puutteellisuus. Kun inssiope käski kääntymään seuraavasta oikealle tai liikennevaloista vasemmalle, saatoin mä mennä ihan minne vaan. Kyllä, mulla ei ole ajokorttia. Onneksi. Haaste suuntien hahmottamisessa uhkaa kuitenkin myös mun fitness-projektia. Mun aivot saa raksuttaa tuhatta ja sataa, kun oikealle kääntyessä yritän pohtia: a) siis kumpaan suuntaan nyt pitää kääntyä, b) kummalla puolella käsi nostetaan lantiolle tai c) millä jalalla paino nyt onkaan.
Sitten on se oman tyylin löytäminen. Kun istuin syksyllä katsomassa Vantaa Fitness Cupia ja Nordic Fitness Expoa, oli mun vaikea kuvitella itseäni sinne lavalle. Elegantit ja viehkeät liikeradat eivät ole mulle ominaisia tai luontevia. Mun liikehdintää voisi enemmän kuvailla eloisaksi, leikkisäksi tai vaikka rempseäksi. Mä olen pohtinut paljon, miten voisin tuoda oman itseni sinne lavalle kuitenkin niin, että homma menee arvostelukriteerien näkökulmasta oikein. Koska kyllä mä haluan tunnistaa itseni kisavideoista jälkeenpäin. Mä myös uskon, että oman persoonan kannattaa useimmissa tilanteissa antaa reippaasti näkyä. Tarkoittaako se sitten leikkisää eleganssia vai sulavaa eloisuutta, sitä mä en vielä tiedä. Mutta tästä jatketaan.
Lisää kulinaristin kisamatkasta Instagramissa @goodmoodfoodfitness