Fitnessruokafaktat, joihin en usko

Mulla on vuosi aikaa muovautua bikini fitness kuntoon. Tuleva vuosi tulee siis pitämään sisällään paljon treenaamista ja vielä enemmän treenaamisen opettelua. Vuoden päästä mä haluan näyttää omasta mielestäni aivan törkeän hyvältä. Siis niin hyvältä, että oksat pois. Muiden silmissä mä toivon näyttäväni siltä, ettei kenenkään tarvitse ainakaan kysyä, että mitä ihmettä mä siellä kisalavalla oikein teen. Tämän saman vuoden aikana mä aion myös nauttia jokaisesta suupalasta. Mulle jokapäiväiseksi leiväksi ei kelpaa mikä tahansa käntty, vaan ruuan pitää olla hyvää ja siitä pitää saada iloa. Ruoka ei totisesti ole mulle mikään mekaaninen polttoaine, jolla kone pidetään jotenkuten käynnissä. Se on mun terveyden perusta, tapa nauttia elämästä ja yksi suurimmista intohimoistani. Tätä kaikkea se tulee myös seuraavan vuoden aikana olemaan.

Kaikki tämä varmaan kuulostaa siltä, että mä yritän saada kaiken luopumatta mistään. Ja juuri niin mä itseasiassa aion tehdä. Mä koen mun syömisen jo tällaisenaan antavan mulle terveyttä ja energiaa. Lihaksia se ei tietystikkään ole tuonut ja siksi mä olen alkanut käymään kuntosalilla. Laitan siis hyvän päälle toisen hyvän sen sijaan, että mylläisin koko perustan uuteen uskoon. Mä uskon ja luotan siihen, että hyvä ruoka ja hyvä kroppa voivat kulkea samassa veneessä.

Mä en jätä bikini fitnekselle tyypillistä ruokavaliota noudattamatta sen vuoksi, että en pystyisi siihen. Kalkkunaleikkeen ja kreatiinijauheen makuinen vuosi kuulostaa kyllä kammottavalta, mutta kyllä senkin tarvittaessa kestäisi. On tässä elämässä pahempaakin nähty. Mä olen valinnut olla noudattamatta bikini fitness -ruokavaliota siitä yksinkertaisesta syystä, että mä en usko siihen. Tässä syyt, miksi en:

Eläinproteiinin ahmiminen: Kanafilee, kalkkunaleike, kananmuna, raejuusto ja maitorahka. Kaikki nämä ovat käsittääkseni tyypillisen bikini fitness -ruokavalion peruspilareita. Lisäksi kaikki nämä ovat peräisin eläimestä, osa elävästä ja osa kuolleesta. Mä en itse usko, että ihminen voi tuntea oloaan oikeasti elinvoimaiseksi, jos lautasella on joka päivä jotain kuollutta. Mä en myöskään usko eläinperäisen proteiinin olevan mitenkään ylivertaista verrattuna kasviperäisiin vaihtoehtoihin. Aika usein myös ihmettelen, että tarvitaanko sitä proteiinia ihan oikeasti niin paljon, kuin fitnessmaailma antaa ymmärtää. Tietysti kyseessä on lihasten rakentamiseen olennaisesti liittyvä ainesosa. Välillä kuitenkin pohdin, onko osittain kyse myös kritiikittömästä proteiinibuumista, jossa sen syömisestä ja juomisesta on tullut trendikäs tapa ilmentää fitnesselämää. Mun muskeleita kasvatetaan siis pääasissa kasvisten ja kalan voimalla ja toistaiseksi en koe tarvetta syödä proteiinia ihan joka aterialla.

Keinotekoisuus: Mulle hyvinvointi on luonnollisuutta. Siksi omaan ajatusmaailmaani sopii huonosti ajatus siitä, että osa tarvittavista ravintoaineista pitäisi saada keinotekoisesti purkista. Omalla kohdallani koen saavani kaiken tarvitsemani lautaselta. Mun lisäravinne on siis monipuolinen ruokavalio. Keinotekoisuutta mulle edustaa myös kofeiinipitoisten virvoitusjuomien kittaaminen. Mä en lakkaa ihmettelemästä, miten energiajuomat ovat voineet lyödä fitnessmaailmassa läpi siinä määrin, että niiden juominen näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Mitä ilmeisemmin osa energiajuomista on onnistunut antamaan itsestään kuvan oikeina terveystuotteina. Joskin ainesosaluetteloissa vilisevät tuntemattomat termit saavat kyllä kysymään, että voiko näin keinotekoinen olla mitenkään hyvää tekevää. En myöskään oikein ymmärrä yritetäänkö niillä sammuttaa jano vai saada lisäenergiaa treeniin. Olipa tarve kumpi tahansa, olisi niihinkin tarjolla luonnolliset vaihtoehdot: vesi ja uni.

Oma ruokavalio on ulkoistettu jollekin toiselle: Joku toinen on viikkoja etukäteen valmiiksi laskenut, että mitä milläkin  hetkellä saa tai pitää syödä. Sitten syödään, vaikka ei olisi nälkä tai tunnetaan nälkää, kun ei voi vielä syödä. Tuohon tiivistyy minun mielikuvani kisadieetistä. Mulle itselleni viisaus syömisen suhteen asuu omassa kehossani. Ulkopuolisen laatima ruokavalio tuntuisi epäluottamuslauseelta kehon lähettämiä viestejä kohtaan. Mä ajattelen, että mieli aina keksii haluta kaikenlaista, mutta keho kyllä kertoo, mitä oikeasti tarvitaan. Kyllä sen olossaan tuntee ja peilistä näkee, onko syönyt oikein ja tavoitellun lopputuloksen mukaisesti.

Satokausiajattelun puute: Suomessa on neljä vuodenaikaa ja suomalaisessa ruokakaupassa on vielä sitäkin useampi sesonki. Se tarkoittaa tietysti sitä, että lautasen pitäisi eri aikoihin vuodesta näyttää erilaiselta aina sen mukaan, mikä sillä hetkellä on hyvää. Fitness-ruokavalion lautasmalli vaikuttaa kuitenkin olevan kotoisin maailmasta, jossa on vain yksi vuodenaika. Kurkku, tomaatti ja kesäkurpitsa löytyvät kiposta kaikkina vuodenaikoina.Mä itse uskon, että syömällä satokauden mukaan ruokavaliosta tulee väistämättä melko monipuolinen ja siksi ihmettelen, miksi kisadieetin raaka-ainevalikoiman pitäisi koostua koko vuoden samoista kasviksista.

Huijauspäivät: Kovin kurinalaiseksi kiristelty ruokavalio aiheuttaa varmaankin sen, että joutuu alati kamppailemaan kaikenlaisten mielitekojen kanssa. Sitten silloin tällöin sallitaan itselleen huijauspäivä, jolloin syödään kaikkea sitä, mikä muutoin ei ole sallittua. Tästä seuraa mun mielestä kaksi aivan tarpeetonta asiaa. Ensinnäkin silloin hyvästä ruuasta ja siitä nauttimisesta tulee vain harvojen hetkien etuoikeus. Ruokaa syödään päivittäin. Se on itsestäänselvyys. Ruuasta pitäisi myös päivittäin voida nauttia. Senkin pitäisi olla itsestäänselvyys. Toisekseen huijauspäivät ruokkivat ajatusta siitä, että terveellisen syömisen pitäisi olla kurttuotsaista kurimusta, josta tarvitaan vapaapäiviä. Mun mielestä ateria voi samaan aikaan olla hyvänmakuinen ja hyvää tekevä. Ei niiden välillä tarvitse vuorotella.

 

Nämä ovat asioita, joihin mä en usko. Mä en usko myöskään siihen, että pitäisi valita syökö hyvää ruokaa, joka tekee itselleen pahaa vai pahaa ruokaa, joka sitten muka tekee hyvää. Kuvista löytyy sellaisia ruokia, joihin mä uskon. Mun mielestä ne näyttävät hyviltä, maistuvat hyviltä ja tekevät hyvää.