Bikini fitness vaatii uhrauksia. Vaatikoot.

Mun fitness-elämän myötä mä olen tietysti alkanut myös seurailla erilaisissa kanavissa bikini fitness -kilpailijoiden elämää ja aatoksia fitnesshommista. Youtube osaa jo ihan itse tarjoilla mulle aiheeseen sopivia videoita ja Instagramista etsin niitä omin kätösin. Lisäksi tietysti oman fitness-projektin myötä silmään on alkanut yhä useammin osua aihetta käsitteleviä lehtijuttuja. Ja olenhan mä myös päässyt vaihtamaan fitnessihmisten kanssa ajatuksia ihan oikeassa elämässäkin. Olipa informaatiokanava mikä tahansa, toistuu yleensä yksi ja sama viesti: fitness vaatii uhrauksia.

Tänään aamulla katsoin Youtubesta bikini fitness-kisoihin valmistautuvan naisen videota. Uhraukset olivat aiheena siinäkin. Aika ja energia eivät kuulemma oikein riitä ystävien kanssa oloon ja  ja väliin on jätetty myös yhteistä aikaa perheen kanssa. Tämä teema on todellakin tullut tutuksi, sillä olenhan mä fitness-elämään hyppäämisen jälkeen kuullut monenlaisia tarinoita lajin vaatimista uhrauksista. Yksi kertoo syömishäiriökäyttäytymisestä, toinen kisadieetin aikana kariutuneesta parisuhteesta. Sitten on tietysti kertomukset fyysisen terveyden haasteista ja mielenterveyden koettelusta. Eikä ollut tuo tämänaamuinen Yotube-videokaan ainoa kuulemani kertomus siitä, miten fitness-elämä voi maksaa myös sosiaalisia suhteita.

Mä en usko, että bikini fitnekselle vihkiytyminen väistämättä aiheuttaa kaikki edellä kuvatut seuraukset. Tai mitään niistä. Kyseessä on kuitenkin kovaa tekemistä vaativa laji, joka ihan varmasti voi vaatia vaikka minkälaisia uhrauksia. Siksi mä ajattelen, että on tosi tärkeää tehdä itselleen selväksi, mitä on bikini fitnekselle valmis uhraamaan. Kaikkiin vaatimuksiinhan ei tarvitse suostua.

Mä aloin omalla kohdallani pohtia, mitä mä olen ja mitä taas en ole lajille valmis uhraamaan. Vastaukset löytyivät yllättävän helposti:

Mulla on yksi täydellinen lapsi ja mä en todennäköisesti halua enää lisää lapsia. Mutta kyllä mä sen fyysisen mahdollisuuden haluan silti säilyttää. Mulla on myös vakaa aikomus elää satavuotiaaksi ja mä aion elää elämäni siten, ettei se ainakaan omista valinnoista jää kiinni. On siis selvää, että bikini fitnekselle mä en ole valmis uhraamaan tuumaakaan mun fyysisestä terveydestä. Sama pätee mielenterveyteen. Se, että saa aamulla herätä luottavaisella ja optimistisella mielellä on mulle mittaamattoman arvokas asia, josta tunnen kiitollisuutta joka päivä. Jos siis bikini fitness -lavalle päästäkseen pitäisi antaa mielensä mustua, ei se olisi mulle sen arvoista.

Perhe on mun elämän tärkein asia ja suurin ylpeydenaihe. Mä en ole saanut perhettä valmiina tarjottimella, vaan olen itse rakentanut oman perheeni ja valinnut tietoisesti elämääni just ne ihmiset, joiden kanssa on oikeasti hyvä olla. Ja vain ne ihmiset. Oli fitness-elämä tai ei niin perheen mä valitsen ensin. Aina ja kaikissa tilanteissa. Mä en myöskään usko siihen, että perhe-elämän voisi laittaa jotenkin pauselle tämän fitness-projektin ajaksi. Että sanoisin lapselle, että äiti on läsnä ja energinen sitten lokakuun jälkeen. Tai kertoisin puolisolle, että hänen tarpeensa huomioidaan ja yhteistä aikaa järjestetään sitten syksymmällä. Ei ihmisiä kohdella niin. Jos mä jotain olen tässä elämässä oppinut niin sen, että rakkaat ihmiset eivät ole itsestäänselvyys, eikä rakkaiden kanssa vietettäviä hetkiä pidä koskaan lykätä jonnekin sitku-aikaan. Kukaan ei ole meille huomista luvannut, joten siksi mä ihan joka päivä valitsen antaa aikaa sille, mikä oikeasti on mulle tärkeintä. Mun maailmassa ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että antaisin oman perheeni odottaa, että tämä fitness-projekti on tullut päätökseensä. Kotijoukot on mun suurimpia kannustajia ja motivaattoreita. Siitä mä olen ihan valtavan onnellinen. Ja juuri senkin vuoksi olisi mun mielestä niin valtavan väärin laiminlyödä juuri ne ihmiset, jotka niin suurella sydämellä elää mun projektissa mukana.

Enkä mä kyllä muillakaan sosiaalisilla suhteilla aio tätä fitness-vuotta maksaa. Mun elämänilon keskeisiä rakennuspalikoita ovat pienet ja suuret seikkailut, keskustelut hyvien ihmisten kanssa ja kiinnostavissa tapahtumissa käyminen. Jos mulla ei yhtäkkiä enää olisikaan energiaa tehdä juuri noita asioita, ei fitness-kisoihin valmistautuminen riittäisi yksin täyttämään sitä tyhjiötä.

No mitä mä sitten olen valmis uhraamaan tämän projektin onnistumiseksi? Aikaa ja rahaa. Ja siinäpä ne mun uhraukset sitten ovatkin. Mutta mä koen, että siinä on jo ihan tarpeeksi. Salikertoja on tällä hetkellä viikossa neljä ja tahti todennäköisesti tästä vielä kisojen lähestyessä kiristyy. Siihen, kun lyödään päälle poseerausharjoitukset, kisabikinien pohtimiset, kisakenkien metsästykset ja muut kokonaisuuden palaset, niin aikaa tähän projektiin saa kulumaan oikein mukavasti. Eikä tämä homma tietysti ilmaista ole. Edellä mainittuja bikineitä ja kisakenkiä ei voi oravannahoilla maksaa ja valmennuksista, salikorteista ja kilpailulisensseistä saa pulittaa ihan oikeita euroja. Tämän hetkisen arvion mukaan koko homman hintalapuksi tullee noin kolmisen tuhatta euroa.

Mutta nuo ovat uhrauksia, joiden tekeminen sopii mulle. Oikeastaan en edes koe niiden olevan uhrauksia, sillä ne eivät pakota mua luopumaan mistään toisesta tärkeästä asiasta tai venyttämään omia arvojani. Mun elämässä on meneillään sellainen vaihe, jossa vapaata aikaa on käytettäväksi. Mun mielestä kuntosalilla käynti on erinomainen tapa laittaa se vapaa-aika hyötykäyttöön. Fitness-projektin vaatimat taloudelliset panostukset pystyn rahoittamaan omasta pussistani ilman, että joutuisin tinkimään joistain muista tärkeistä asioista.Ei tarvitse ottaa lainaa tai pohtia, miten muut elämisen kulut saisi katettua.

Mä ajattelen, että varmasti löytyy aina yhä uusia ja uusia asioita, joita tälle lajille voisi uhrata. Mä kuitenkin suhtaudun asiaan samalla tavalla kuin pienen lapseni vaatimuksiin: niitä tulee ja menee. Osa vaatimuksista on järkeviä ja toteuttamiskelpoisia. Osa taas täysin järjettömiä. Lapseni kohdalla se olen viime kädessä minä, joka päätän, mitkä vaatimuksista toteutetaan. Samalla tavalla mä suhtaudun bikini fitneksen vaatimuksiin: toteutetaan ne, joiden toteuttamisessa on järkeä. Niille lopuille vaatimuksille voi sitten vaikka pyllistää.

Lisää kulinaristin kisadieetistä Instagramissa @goodmoodfoodfitness