Kehomuutoksia näkyvissä!
Pari päivää sitten mä katsoin itseäni peilistä ihan kunnolla. En vaan kipaissut ohi, vaan pysähdyin kokovartalopeilin äärelle. Mä halusin nähdä, onko mun kehon ulkoisessa olemuksessa oikeasti mikään muuttunut. Nyt eletään fitness-projektin neljättä kuukautta ja aina välillä tuntuu siltä, että näytän ihan samalta kuin aloittaessani. Mutta onneksi pysähdyin kunnolla katsomaan. Koska kyllä niitä ulkoisia muutoksia on nähtävissä.
Vähän itsekin yllätyin, kun rupesin antaumuksella kehoani syynäämään. Ensin mä kiinnitin huomiota pyllyyn. Takapuoli näyttää nyt keikkuvan selkeästi korkeammalla kuin vielä syksyllä. Se oli erityisen kiva huomata. Monesti on tullut ajateltua, että takapääni taitaa olla kehoni löysin kohta, joka on juoksulenkeistä ja joogasta huolimatta säilyttänyt hyllyvän olomuotonsa. Mutta näköjään kyykkääminen on kannattanut. Rupesin tietysti heti arvuuttelemaan, että mikä saliliike erityisesti on purrut meikäläisen pyllyyn. Kyllä mun paras arvaus on takakyykyt ja suomomaastavedot. Siis juuri ne liikeet, joita aluksi inhosin kaikkein eniten!
Toinen positiivinen muutos oli käsivarret. Niiden kehittymiseen mä olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota, koska käsivarsia tulee arjessa katseltua huomattavasti enemmän kuin itseään takaapäin. Myönnän tulleeni pari kertaa käsitreenin jälkeen kotiin ja pullistelleeni muskeleitani peilin edessä. Ennen tätä fitnesselämää kuhmut mun käsivarsissa oli lähinnä siellä alapuolella. Pienet allien tyngät sieltä nimittäin pilkotti. Nyt tuntuu siltä kuin kädet olisi käännetty toisinpäin: kuhmu on käden ylä- eikä alapuolella. Haba on siis vähän kasvanut.
Lokakuu 2021
Tammikuu 2022
Ja sitten ne reidet! Jos mun joku ongelmakohta pitäisi omasta kehostani sanoa, niin se on ehdottomasti reidet. Ja on aina ollut. Mä olen ajatellut, että mulla on jotenkin tosi paksut reidet. Kyllä mä oikeasti tiedän, ettei mun reidet ole paksut. Tämä on helppo todeta aina, kun katson itseäni kuvista. Mutta jotenkin peilin edessä reidet on joka kerta näyttäneet jättimäisiltä. Niin sitä näköjään ihminen aina jostain kehonosasta tekee ongelman, vaikkei sitä ongelmaa oikeasti olisi olemassakaan. Mutta se on varmaan ihan totta, ettei mun reisissä kauheasti mitään muotoa ole ollut. Nyt mä olen kuitenkin saanut huomata muutoksen siinäkin. Muotoa on tullut. Etureisi erottuu edes vähän takareidestä. Nämä reisimuutokset ovat luultavasti vielä aika mikroskooppisen pieniä ja ulkopuolinen varmaan saisi etsiä niitä suurennuslasilla. Mutta mulle pienikin muutos tässä asiassa on ilonaihe.
Reisiaatoksistani huolimatta mä olen ollut koko aikuisikäni ihan kohtuullisen tyytyväinen omaan ulkomuotooni. Ei ole ollut mitään suuria kriisejä tai epävarmuuksia ulkonäön suhteen. Mutta onhan sitä tietysti välillä tullut katsottua jotakin tyyppiä ja ajateltua, että vitsi mikä kroppa. Olispa ittellänikin. Mun ihannekeho on sellainen urheilullinen, jäntevä ja kohtuullisen hoikka. Kohtuullisen hoikka mä olen ollut ennenkin, mutta nuo kaksi muuta kriteeriä eivät ole mitenkään kovin näkyvästi olleet osa mun kehoa aiemmin. Siksi nää muutokset tuntuu erityisen kivoilta. Ei siis vaan sen takia, että ne ovat tietysti yksi askel lähemmäs kisalavaa, vaan sen takia, että oma ulkomuoto alkaa oikeasti vastata sitä omaa ihannetta.
Lisää kulinaristin kisamatkasta Instagramissa @goodmoodfoodfitness