Nyt kesäkuussa on ilmoittautuminen Suomen Fitnessurheilu ry:n alaisiin syksyn fitness-kisoihin. Mä hoidin oman ilmoittautumiseni jo muutama viikko sitten. Siispä reilun kolmen kuukauden päästä mä kisaan Lahdessa Nordic Fitness Expossa bikini fitneksen SM-kisoissa, yleisessä sarjassa. Nuo kisat tulevat olemaan mun ensimmäiset, ainoat ja todennäköisesti viimeiset bikini fitness-kisat.

Tulevaisuudesta ei tietysti voi koskaan varmasti sanoa ja voihan olla, että mä hurahdan tähän lajiin ja kilpailen jatkossa harvase vuosi. Mutta sen voin varmaksi sanoa, että lokakuun SM-kisat ovat fitness-projektin ainoat kisat. Näin ei olisi ollut pakko olla, sillä muitakin kisamahdollisuuksia oli: heinäkuussa pääsisi harjoituskisoihin Pajulahdessa. Niissä kisoissa ei olisi tarvinnut edes laittaa bikineitä päälle, vaan lavalle saa astella legginsseissä ja urheilutopissa. Syyskuussa Hämeenlinnassa järjestetään tulokkaiden SM-kilpailut ensikertalaisille. Olisin todellakin kuulunut myös niiden kisojen kohderyhmään.

Näistä mahdollisuuksista huolimatta mä aion osallistua vain yksiin kisoihin. Mun ajatuksissa se päätös oli tehty oikeastaan jo samana päivänä kuin mun projekti alkoi. Mä ajattelin, että kyseessä on mulle kerran elämässä -kokemus. Jos lavalle menee ensin harjoituskisoissa, sitten tulokkaissa ja lopuksi vielä Nordic Fitness Expossa, on kyseessä oikeastaan kolme kertaa elämässä -kokemus. Ja se on ihan eri juttu.

Mä haluan, että kaikki mun tekemä työ latautuu siihen yhteen hetkeen, joka sitten toivottavasti purkautuu lavalla edes kohtuullisena suorituksena. Mulle on tosi ominaista se, etten varsinaisesti halua harjoitella jännittäviä tai uusia tilanteita etukäteen. Mä olen elämässäni pitänyt aika monta puhetta. Välillä yleisössä on saattanut olla satoja ihmisiä. Mutta koskaan mä en ole harjoitellut puhetta etukäteen kenenkään edessä. Tottakai niitä on sahattu edestakaisin suihkussa ja olen puhunut puheitani peilikuvalle.

Mutta se varsinainen muille esittäminen on tapahtunut aina vasta siinä todellisessa tilanteessa. Mä olen kokenut, että tällä tavalla toimien mulla on h-hetkellä latautunut, keskittynyt ja valpas olo. Mä olen siis todennut pysyväni pinnalla parhaiten silloin, kun putoan suoraan kylmään veteen.

Siksi mä päätin toimia myös fitness-kisojen suhteen, kuten musta tuntuu oikealta: ei harjoituskierroksia, kerralla purkkiin ja toivotaan parasta. Tietysti kyseessä voi olla iso riski, koska tilanne on niin uusi. Vaikka mä olen esiintynyt monia kertoja, ei mun elämänhistoriassa ole mitään sellaista hetkeä, jota voisi verrata siihen, että menen bikineissä ja korkkareissa lavalle esiintymään.

Pysyn kuitenkin päätöksessäni, koska se tuntuu ainoalta oikealta tavalta tehdä tämä. Ja onhan siinä se makea paljastus-ulottuvuuskin: mennä nyt lavalle ilman, että kukaan on vielä etukäteen nähnyt kokonaisuutta. Niin ja sitten rehellisyyden nimissä tämän päätöksen takana on pari mukavuusseikkaa: mä taidan olla tyyppi, joka jaksaa tasan kerran vetää päälle rusketukset, meikata naaman ja tehdä hiuksilleen jotain muutakin kuin pyöräyttää letille. Yhdet kisat tarkoittaa vain yhtä laittautumisruljanssia. Sopii mulle.

Eli meikäläinen astelee lavalle ainoastaan Lahdessa 7.-8.10.2023.

Lisää kulinaristin kisadieetistä Instagramissa @goodmoodfoodfitness

Kun mä aloitin fitness-projektin, tiesin, että kroppa tulee tietysti muuttumaan isosti. Onhan tavoitteena saada vartalo, jossa on erottuvat lihakset ja vähän rasvaa. Sellaista mulla ei ennestään ollut. Mutta mä en siinä vaiheessa vielä miettinyt kovin paljoa, mitä sisäisiä muutoksia tämä vuosi toisi tullessaan. Olinhan mä tietysti lehdistä lukenut juttuja siitä kaikesta, mitä pääkopassa voi kisakaudella myllertää. Mutta en mä oikein osannut ennakkoon sanoa, että mitä juuri mun mielessä alkaisi tapahtua.

Niin vaan siellä alkoi kuitenkin tapahtua! Ja paljon. Tämä projekti on saanut mut pelkäämään epäonnistumista paljon aiempaa vähemmän. Mulle se, että olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla, noudattanut treeniohjelmaa ja vielä uskaltanut sanoa ääneen, että hei mä olen menossa bikini fitness -kisoihin on oikeasti iso juttu. Se, että sanoo tavoitteensa ja unelmansa ääneen ennekuin ne ovat toteutuneet, ei aina ole ihan helppoa. Koska silloin ottaa sen riskin, että joutuu kertomaan epäonnistuneensa. Olen mäkin välillä miettinyt, että entä jos kaikki menee ihan pieleen. Että jos mä en syystä tai toisesta selviydykään kisalavalle suunnitellussa aikataulussa. Onko se sitten tosi noloa ja tekeekö mieli painua maan alle? Ei tee. Mä ajattelen, että yrittäminen, tekeminen ja uusien asioiden tavoittelu ei koskaan ole noloa. Epäonnistuminen on yhtä luonnollinen seuraus niistä kuin onnistuminenkin. Kävi kummin tahansa, niin kyllä mä jo nyt tiedän, että todellakin kannattaa yrittää. Siksi mä aion jatkossakin sanoa ääneen unelmani. Myös ennen kuin ne ovat toteutuneet.

Luottamus elämään. Isoja sanoja. Mutta myös sitä fitness on mulle tarjonnut: mä olen alkanut luottaa elämään aivan uudella tavalla. Kun tekee jotain sellaista kahdeksan kuukauden ajan, mihin ei aiemmin uskonut kykenevänsä edes viikkoa, tulee aika voimaantunut olo. Mulle on tullut sellainen tunne, että mussa on paljon enemmän voimavaroja, tahtoa, sitkeyttä ja tekemisen meininkiä kuin olen tähän mennessä uskonut. Treenaaminen on opettanut mulle sen, että asiat tapahtuu tekemällä ja kaikenlaiset selitykset ovat pääsääntöisesti tekosyitä. Tuosta ajatuksesta tulee tosi hyvä mieli, koska silloin tuntuu, että tässä elämässähän voi tehdä vaikka mitä. Kun vaan alkaa tehdä.

Iloa. Sitä fitness-projekti on mun elämään tuonut. Salille meneminen ei aina ole kivaa. Salilla ei aina ole kivaa. Mutta sen jälkeen on aina kivaa. Mulle on ollut iso onni tajuta liikunnan ihmeitä tekevä voima näin konkreettisesti. On upeaa huomata, miten mieliala kohenee ihan vaan sillä, että liikuttaa kroppaansa. Kehon ja mielen yhteyteen mä on aiemminkin uskonut, mutta nyt tiedän sen olevan totta. Nykyään mulla on sellainen sääntö, että jos mun pitää tehdä jokin vaikea tai suuri päätös tai ratkaista jokin ongelma, niin mä menen ensin salille. Aika usein ne aluksi ongelmilta tuntuneet asiat näyttävätkin treenin jälkeen ihan ratkaistavissa olevilta jutuilta. Tehään siis mitä vaan, mutta treenataan eka.

Lisää kulinaristin kisadieetistä Instagramissa @goodmoodfoodfitness