Pinnallisuudessa ei ole mitään pahaa

Fitness-projekti on tuonut mun elämään monia sellaisia asioita, joita siinä ei muuten olisi. Yksi niistä asioista on ulkonäköjutut. Mä olen kyllä ollut koko elämäni esteetikko, jonka sielua taidenäyttelyt ravitsee ja jonka kotona on aina siistiä. Kauniit kukat tekee mut onnelliseksi ja saatan innostua tavattomasti jostain upeista astioista tai veistoksista.

Mutta mitä omaan ulkonäköön tulee, sen suhteen asiat ovat olleet vähän toisin. Mä olen nainen, jonka naamassa ei ollut meikkiä edes alttarille astellessani. Kampaajalla taisin käydä viimeksi viime vuosituhannella ja kuivat latvat leikkaan kerran vuodessa kotona Fiskarseilla. Mun kylppäristä kauneudenhoitotuotteita löytyy viisi: shampoo, hoitoaine, vartalorasva, perusvoide ja deodorantti. Niillä mennään. Oli kyseessä sitten koti-ilta tai kolmen ruokalajin illallinen.

Pitkään vähäinen kiinnostus ulkonäköasioihin oli mulle jotenkin ylpeydenaihe. Mä aina mehustelin sillä ajatuksella, että minussa on parasta aivot, eikä ulkonäkö ja minä olen tuollaisen pinnallisen bimboilun yläpuolella. Jotenkin ajattelin, että se on joko tai: ihminen on joko syvällinen tai pinnallinen.

Jo kouluaikoina mulle kelpasi siskon vaatekaapin jämät, eikä mua haitannut ollenkaan se, että luokkakaverit kutsuivat hikeksi. Oli muka jotenkin siistiä olla ennemmin älykäs kuin hyvännäköinen.

Nyt kun ajattelen aiempia ajatuksiani, niin naurattaa, itkettää ja ennen kaikkea nolottaa. Mitä rajoittuneita ajatuksia mulla olikaan! Ja miten ristiriidassa ne olivat sen kanssa, että monessa muussa asiassa mä uskon siihen, ettei tarvitse valita. Voi ottaa molemmat. Tai kaiken. Tai ainakin enemmän kuin yhden vaihtoehdon. Koska kuten me kaikki tiedämme: ulkonäöstä kiinnostuminen ei alenna älykkyysosamäärää. Ja toisaalta myös: pinnallisista jutuista kieltäytyminen ei tee kenestäkään yhtään sen fiksumpaa.

Onneksi fitnesselämä on pakottanut mut myös ulkonäköjuttujen äärelle. Yhtäkkiä elämä onkin muuttunut sellaiseksi, että googletan iltaisin kivoja hiuskoristeita kisapäivää varten, säntäilen pitkin Mannerheimintietä etsimässä ripsiväriä ja keskustelen siskon kanssa siitä, minkä väriset kynnet sopisi kisabiksujen kanssa. Ja mitä ihmettä! Mä huomaan nauttivani siitä!

Ja mikä parasta: mä huomaan, ettei se ole mistään pois. Ja tietyllä tapaa mä huomaan mun aiempien ajatusteni olleen aikamoista itsepetosta, koska a) hyvältä näyttäminen ei ole bimboilua. Se on sitä, että näyttää hyvältä ja siinä se. Kaikki muu selviää sitten tutustumalla ihmiseen.  Ja b) Kyllä mua aiemminkin ulkonäköjutut ovat kiinnostaneet. Mä en vaan ole kehdannut sanoa sitä ääneen, koska olen ajatellut, että se on niin turhanpäiväistä. Nykyään mä ajattelen, ettei mikään, mikä tuottaa iloa ole turhanpäiväistä.

Musta on mahtavaa, että mä koen saaneeni elämääni yhden ihan uuden ulottuvuuden lisää. Kuulostaa suureelliselta, mutta tietyllä tapaa se on tehnyt musta kokonaisemman. Koska sitä ihminen on: kokonaisuus. Meissä kaikissa on pinta ja sisin. Eivätkä ne ole mikään taistelupari, joista vain toinen jää henkiin. Ne ovat saman kokonaisuuden osat, joista kumpikin ansaitsee tulla vaalituksi.

En mä edelläänkään osaa tai jaksa meikata ja kampaajalle tuskin varaan aikaa ihan lähitulevaisuudessa. Mutta jatkossa mä aion häpeilemättä sanoa, että musta myös pinnalliset jutut ovat kivoja ja tuottavat mulle iloa. Mä huomaan rakastavani kauniita vaatteita ja ihania kenkiä. Ja kyllä sen voi sanoa ääneen. Ennen mä väitin, etteivät käsilaukut ole mun juttu, vaikka oikeasti musta on ihan sairaan siistiä löytää joku makee ja vähän överi veska.

Eivätkä nuo korkkarit tai käsilaukut ole millään tapaa vieneet elintilaa mun muilta mielenkiinnonkohteilta. Ei tarvinnut valita. Hyvältä näyttäminen tuntuu hyvältä ja sen toteamisessa ei pitäisi olla mitään pahaa. Mutta siinä kohtaa menee pieleen, jos alkaa ajatella, että se on kaikki mitä ihmisessä on. Ja mikä absurdi oletus se onkaan. Nyt tulee vähän timosoinimainen letkautus, mutta eihän mukaan oleta vesimeloninkaan olevan vihreä, sen perusteella, että kyseinen väri löytyy kuoresta. Samassa kokonaisuudessa voi siis olla erinäköisiä osia.

Lisää kulinaristin kisadieetistä Instagramissa @goodmoodfoodfitness