Voiko bikini fitness maistua hyvältä?

Moi! Mun nimi on Emilia. Mä olen entinen päiväkodin johtaja ja nykyään omien unelmien perässä juokseva yrittäjä.

Mä olen kasvanut nuoresta aikuiseksi fitnessvillityksen aikana. Lukioikäisenä huomasin, että kuntosaleja oli yhtäkkiä kaikkialla. Hankin itsekin  kortin LadyLinelle. Siellä oli ihanat vaalenpunaiset seinät ja kiva hierontatuoli. Varsinaisella kuntosalin puolella taisin käydä kahdesti. Yliopistoaikana katsoin aika usein Fitnesspäiväkirjoja, vaikka olisi varmaan oikeasti pitänyt lukea tentteihin. Tutkinto tuli, mutta kuntosalille en edelleenkään innostunut lähtemään. Kuitenkin fitnesshommissa oli jotain, joka herätti uteliaisuuteni. Katsoin siis kaikki tulevatkin Fitnesspäiväkirjojen kaudet.

Vuosien varrella käymäni kuntosalikerrat voi edelleen laskea kahden käden sormilla. Huolimatta siitä, että mä en itse ole koskaan ollut mitenkään fitness, niin jostain syystä erityisesti bikini fitness tuntui aina pulpahtelevan mun elämään: yhtäkkiä ystävä alkoi harrastaa sitä tai illallispöydässä vastapäätä istuikin bikini fitness -kisoissa palkintopöydän putsannut nainen. Mulle tarjoutui siis mainioita tilaisuuksia kysellä lajin harrastajilta, että mistä siinä oikeastaan on kyse.

Fitness-villitystä seuratessani palasin yhä uudelleen ihmettelemään aina samaa asiaa: ruokaa. Tai oikeastaan sitä, miksi kaikki ruokaan liittyvä tuntui fitnessmaailmassa olevan aina jotenkin ilotonta. Kuvat muovirasiaan pakatusta kurkku-tomaatti-jauhelihaseoksesta ja ne loputtomat riisikakkupinot kummastuttivat. Mun järkeen ei myöskään millään tapaa käynyt, että miksi kanan rintafilee pitäisi käyttää vaa`an kautta. Urheilukaupan ohi kävellessäni mietin joka kerta, että mitä ne kaikki jauhot niissä ympyräkantisissa purkeissa oikein on.

Ryhdyin pohtimaan, voisiko bikini fitnesstä harrastaa henkilö, jolle hyvä ruoka on henki ja elämä. Erityisesti mielessäni risteili kysymys siitä, voisiko kisadieetin korvata kulinaristisilla nautinnoilla ja silti näyttää kisalavalla hyvältä. Että entä jos vaan unohtaisi vaa`an, viittaisi kintaalla valmiiksi tehdyille ruokavalioille ja rakentaisi oman terveellisen ruokavalionsa. Niin, ja nauttisi ruokaelämyksistä!

Mä aion kokeilla. Se tarkoittaa sitä, että tasan vuoden päästä mä osallistun bikini fitness -kilpailuun. Matkalla sinne meikäläinen meinaa syödä hyvin ja hyvää. Mulle terveellinen elämä on intohimo ja hyvä ruoka elinehto. Ruoka on mun suuri rakkaus. Kun mä puhun ruuasta, tarkoittaa se aika usein pitkää monologia. Lehdistä luen ruokajutut aina ensin ja kylään mennessä mä haluaisin hirveästi päästä kurkkaamaan toisen jääkaappiin. Kun uunista tulee ulos lämmin leivonnainen, on elämässä kaikki sillä hetkellä oikein. Aika usein mä sanon, että syön mitä vaan, jos se on hyvää.

Mulle kisadieetti tarkoittaa käytännössä sitä, että mä syön just sitä mitä huvittaa, todellakin testailen uusia ravintoloita, en punnitse grammaakaan ja jätän kaiken maailman lisäravinteet suosiolla niihin ympyräkantisiin purkkeihinsa. Tämä tyttö aikoo siis pujahtaa kisabikineihin kulinarismista tinkimättä. Kaikki muu onkin sitten uuden oppimista. Salitreenaamisesta tai bikini fitneksen vaatimuksista en tiedä kerrassaan mitään. Mutta askel kerrallaan, uutta oppien, hyvästä ruuasta nauttien.

Se, miltä lopputulos näyttää on kysymysmerkki. Mutta matka tulee joka tapauksessa maistumaan hyvältä. Tervetuloa mukaan!