Vuoden 2022 parhaat annokset

Aluksi mä ajattelin, että makuelämysten suhteen vuosi 2022 häviää heittämällä vuodelle 2021. Vuosi 2021 oli todella hyvä ruokavuosi. Silloin mä söin monta sellaista annosta, jotka saatan muistaa lopun elämääni. Äkkiseltään vuosi 2022 ei tuntunut tarjoilleen samanlaisia tajunnanräjäyttäviä ruokaelämyksiä. Mutta asiaa tarkemmin pohdittuani totesin, että kyllä myös vuosi 2022 maistui aika hyvältä.

Cafe de Paris, Geneve, Sveitsi

Cafe de Parisiin mä päädyin alkusyksyisellä Geneven ruokamatkalla. Mä majoituin Ranskan puolella, mutta rakastuin Geneveen palavasti. Halusin käydä Geneven keskustassa vielä viimeisenä matkapäivänä muutama tunti ennen lennon lähtöä. Aikaa ei ollut paljoa, mutta jotain hyvää piti vielä saada syödä. Olin jo aiemmin Geneven keskustassa käydessäni kiinnittänyt huomiota kävelykadulla oleviin punaisiin markiiseihin, joissa luki Cafe de Paris. Siellä mä päädyin syömään reissun viimeisen ehtoollisen. Ja onneksi niin, koska se ateria osoittautui tämän vuoden parhaaksi! Cafe de Paris oli päivällä yhden aikaan tupaten täynnä. Pöydät oli aseteltu vieri viereen ja puheensorina oli korvia huumaava. Mä rakastuin tuohon paikkaan jo ennen kuin olin syönyt suupalaakaan. Ravintolan konsepti on sellainen, että lounasaikaan tarjolla on tasan yksi menu, joka sillä kertaa sisälsi: alkuruuaksi vihreä salaatti ja pääruuaksi pihvi maustevoilla ja ranskalaisilla. Ne mä sitten otin ja loppu on historiaa. Mä olen ihminen, jolle salaatinlehdet eivät ole oikein minkään arvoista ravintoa. Mutta voi pojat, tuo vihreä salaatti oli tippaakaan liioittelematta paras koskaan syömäni. Eikä siinä ollut mitään muuta kuin sitä itseään eli vihreää salaattia ja taivaallinen vinegrette. Pihvi tarjoiltiin trangian kaltaisen laitteen päältä, jossa oleva kynttilä piti ruuan lämpimänä. Pihvi siis saapui pöytään tirisevän kuumana ja pysyi sellaisena koko ruokailun ajan.Se mitä pihvin alta löytyi oli kuitenkin vielä parempaa: maustevoi! Siihen maustevoihin mä dippasin jokaisen pihvin palan, upotin kaikki ranskalaiset ja lopuksi kauhoin lusikalla suoraan suuhun. Olisin varmaan nuollut lautasenkin, jollei se lautanen olisi ollut tulikuuma. Myöhemmin mä sain kuulla, että tuo paikka on suurin piirtein maailmankuulu maustevoistaan. En yhtään ihmettele miksi.

Onneksi osuin Cafe de Parisiin yksin, sillä kahden hengen pöytää ei olisi ollut vapaana

Frans & Chérie, Rovaniemi

Mä tykkään porosta, mutta täällä Etelä-Suomessa sen saaminen ei aina ole mikään läpihuutojuttu. Kannatti siis lähteä Lappiin asti hyvän poron perässä. Sitä tarjoili entinen Fransmanni, nykyinen Frans & Chérie. Makuja Lapista -menusta löytyi poron sisäfileetä Chérien tapaan. Mulla on sellainen mielikuva, että tuona iltana mä nautin kolmen ruokalajin menun. Pääruuan poro oli kuitenkin niin hyvää, etten mä muista alku- tai jälkiruuasta yhtään mitään. Mutta sen mä muistan, että sitä poroa ei paljoa tarvinnut pureskella, se suli suuhun.Mitä ravintolan nimeen tulee niin mun mielestä vaihtamalla ei parantunut. Fransmanni oli enemmän meikäläisen mieleen: hauska, helposti lausuttava ja mieleenjäävä. Mutta eipä ravintolan nimi annosta pahentanut.

Munkkis, Loimaa

Loimaan Munkkikseen on tainnut moni kulkea pitkänkin matkan mojovien munkkien perässä. Omaankin mahaan on useampi munkkiksen munkki sujahtanut. Mä voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa asioineeni Munkkiksessa myös niin, etten tilannut ainoatakaan munkkia. Munkkiksesta saa nimittäin myös ruokaa! Aurajuustohampurilainen, ristokkoperunat ja chilimajoneesi on takuuvarma tilaus, kun tämä tyttö menee Munkkikseen. Ihanien pulleiden, mutta päältä rapeiden ristikkoperunoiden päälle on raastettu kosolti juustoa, chilimajoneesissa on sellainen pikantti potku ja aurajuustohampurilaiseen aurajuustokastiketta on annosteltu sillä suurimalla kauhalla. Myyty!

Sivuraide, Sörnäinen

Mä olen tainnut ennenkin sanoa, että syön mitä vaan, jos se on hyvää. Valkoiset pöytäliinat ei paljoa auta, jos ruoka on kehnoa ja toisaalta taas hyvää sapuskaa voin kauhoa vaikka sikasaavista. Sivuraide on se paikka, johon menen, kun haluan jotain konstailematonta ja varmasti hyvää. Tuossa paikassa on sellaista rehellistä pubitunnelmaa, ilman että kukaan istuu siellä kännäämässä. Paikka on pieni ja hämärästi valaistu. Keittiön läheisyys saa myös ruokasalin hehkumaan lämpimänä. Palvelu on aina ystävällistä. Paikka saa mut rentoutumaan jo sisään astuttaessa. Ruokalistan leikkeleet on retroja, mutta maistuvia. Mä olen testannut Sveitsin leikkeen ja Herrantaskun. Sveitsin leikkeessä sisällä on kinkkutäyte ja Herrantaskusta löytyy katkarapuja ja aurajuustoa. Välillä elämässä voi ihan hyvin ajautua Sivuraiteelle.

Sveitsin leike

+ Minnin ja Liisin vohvelikahvila, Kartanonkoski, Vantaa

Kyseessä on kahden koululaisen pitämä pop-up kahvila, joka avataan ilmeisesti noin kerran kesässä. Jonkinlainen perinne näyttää kahvilasta muodostuneen, koska sen luukut on avattu jo useamman kerran. Yrittäjähenkinen koululaiskaksikko tarjoilee vohvelit suoraan asuintalon ikkunasta. Apuna häärii tietysti myös äitee. Viime kesänä listalta löytyi sekä suolaisia että makeita vohveleita. Mä tilasin mozzarella-pestovohvelin. Tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen oli niin hyvää, että piti käydä hakemassa ikkunaluukulta toinen. Kahvilaa pyörittävä kaksikko selvästi ymmärtää hyvien raaka-aineiden päälle: laadukas mozzarella, hyvä pesto ja vielä tuoreella basilikalla tehty viimeistely. Kunpa kyseinen kaksikko aikuisiksi kasvettuaan päättäisi perustaa ihan pysyvän vohvelikahvilan.

Lisää kulinaristin kisamatkasta Instagramissa @goodmoodfoodfitness