Aloitin blogin, koska en halua tehdä graduani

Nyt on jo liian myöhäistä aloittaa tämä painimatsi, sillä Gradu on saanut kasvaa aivan liian pitkään omassa rauhassaan suureksi, tummaksi pilveksi. Pelkkä ajatus koko sotkusta saa minut kauhun valtaan ja teenkin lähes mitä tahansa, jotta voisin käydä sen kimppuun ihan kohta – kun ensin… Tänään olen ollut ansiokkaan tehokas: hoidin pankkiasioita, perehdyin huolellisesti asioihin (jotka eivät koske omaa elämääni millään tavalla juuri nyt), nakersin kokonaisen kurkun stressinlievikkeenä ja aloitin blogin.

Toisin sanoen Gradu voitti tämän erän kirkkaasti. 

Olkoon tämä kuitenkin viimeinen päivä kun tuo inha akateemisen vaatimuksen kuvatus saa välivoiton.

Koska itselleni antamillani lupauksilla ei tunnu olevan enää mitään voimaa, huudan tämän nyt kuvainnollisesti koko maailmalle: valmistun vielä vuonna 2018. Pääsen pakoon tästä synkästä henkisestä vankisellistä, johon Gradu on minut lukinnut ja jättänyt nääntymään. Vielä kirmaan vapauteen, graduttomille kukkaniityille, jossa kaikki on mahdollista ja aurinkokin varmaan paistaa. Lentelen vapaana kuin metsälintu.

Huomenna alan taistella vastaan. Aikaa on liian vähän, Gradu on suuri ja synkkä mörkö, ohjaaja häijy ja tuomitseva ilkimys ja itse olen kauhun kangistama vaivaishiiri, mutta ehkä tämä vielä urheaksi sankaritarinaksi muuttuu.

Heti huomenna.