Lomatarina: Lissabon

Rakastuin aivan korviani myöten, perusteellisesti ja totaalisesti Lissaboniin. Miten muka kaupunkia- jossa jopa sardiineja myydään kauniista pienistä paperipakkauksista, jossa jokaikinen seinä, kadunkulma ja rappukäytävä näyttää kuin suoraan graafisen suunnittelun esimerkkioppikirjasta ja jossa kaikki ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja ruoka ja juoma hyvää ja halpaa- ei voisi rakastaa? Kaupunkia, jossa on paljon historiaa, tarinoita ja vanhoja kauniita rakennuksia mutta myös paljon uutta ja modernia ja tapahtuvaa? Kun mille tahansa kukkulalle kiipee on näkymä huikea ja jokapuolella tuoksuu meri. Oi, Lissabon.

Meillä oli mitä kivoin airbnb-asunto ihan keskustassa, sisustettu höpsösti ja modernisti, joka lisäsi kokemuksen viihtyvyyttä. Lähes jokaisella matkalla, mitä olemme viime vuoden/puolentoista vuoden aikana tehneet olemme asuneet sekä hotelleissa että airbnb-asunnoissa ja kokemuksiemme perusteella airbnb-asunnosta saa niin paljon enemmän kaupungilomasta irti.

Ehdimme muutamassa päivässä tehdä kaikenlaista. Kokeilimme Fabrica Lisboan aamupalacroissanttia, jossa on paistettua kananmunaa- taivaallista. Fabrica Lisboan kahvilakin on niin soma.

Kävimme Feira da ladra– kirpputorilla…

…Katselimme historiallisesti tärkeitä monumentteja ja rakennuksia, kasvitieeteellistä puutarhaa ja tätä Hieronymuksen luostaria:

Kävelimme katuja ristiin rastiin ja merkitsin niitä aina välillä karttaan, koska halusin nähdä kaiken. Tässä Elevador de Santa Justa:

Asuimme lähellä Barrio Alto– aluetta, joka on alue täynnä ihania, pieniä ravintoloita- kaikki hieman epäjärjestyksellisessä sekamelskassa. Jokatoisessa risteyksessä on jonkun kojun luukku, josta voi ostaa euron oluen ja juoda sitä kadulla. Ja jokaisessa talossa on ihania maalauksia, azulejos-tiiliseiniä tai muuten vaan hauskaa katseltavaa. Itse pidin kovasti Italialaisesta paikasta, jonka nimi taisi olla Tasca Mastai. Siellä oli kirjahyllyllinen sarjakuvia, huumorikirjoja ja käsinpiirrettyjä matkaoppaita.  

Barrio Altossa on myös muutama hieno näköalapaikka, jossa voi istua iltaa ja katsoa kauas Lissabonin yli ja ympäri ja merelle.

Kuten mainitsin, Sardiineja myydään kauniissa pakkauksissa. Eikä vaan sardiineja vaan myös tonnikalaa ja muita kaloja. Niin monessa eri kastikkeessa tai pateena.

Ystäväni Laura on Lissabonista kotoisin, joten Laura ja Jaana viettävät yleensä lomansa Portugalissa ja sattuivat olemaan Lissabonissa meidän viimeisenä iltana. Saimme Lauran oppaaksi, joka kertoi hauskoja tarinoita, missä kuuluisat runoilijat enne istuivat iltaa, mistä saa parasta kahvia, miksi joku asia on niinkuin on ja kävimme muutamassa hauskassa kaupassakin.

Laura vei meidät syömään ihanaan kalaravintolaan ja söin todella hyviä sardiineja. Mitäs muutakaan :)

Muuta mainitsemisen arvoista Lissabonissa: LX Factory, A Vida Portuguesa ja Mercado da Ribeira. Aloitetaan LX Factorysta. Se on alue Ponte 25 de Abril -sillan alla. Vanha teollisuusalue on fiksattu ja maalattu ja sinne on avattu kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.

Pidin alueesta kovasti ja kävin jokaisessa sisustsusliikkeessä, lehtikioskissa ja joimme jotakin kylmää varmaan kahdesti koska oli aika kuuma.

Mutta LX Factoryn paras paikka oli Livraria Ler Devagar– kirjakauppa. Oletteko nähneet Jean-Pierre Jeunetin elokuvan Micmacs à tire-larigot? Se on siis sen Amèlie-hepun elokuva joka on tarinaltaan ihan erilainen mutta tyyliltään samanlainen kuin Amèlie. Jos ette, kerron lyhyesti, pilaamatta juonta, että elokuvassa ryhmä hieman erilaisia ihmisiä asuu kaatopaikalla ja rakentaa romuista kaikenlaisia härveleitä. No tuo LX Factoryssa oleva kirjakauppa on kuin suoraan elokuvasta! Seinät täynnä kirjoja mutta keskellä kauppaa on kolmekerroksinen alue, jossa sellanen ihana, vanha ukkeli rakentaa ”koneita”. Kaikenmaailman renkaita ja papereita ja juttuja joka ovat kiinnitetty toisiinsa ja erilaiset moottorit siellä täällä vetävät niitä sinne tänne. Hienoin on tuo kuvassa oleva valkoinen pyöräilijä joka räpsyttelee siipiään.

A Vida Portuguesa on hieno kauppa. On valittu kaikista kauneimmat ja hienommat tuotteet jota Portugalissa valmistetaan (kaikkea oluesta viltteihin ja kirjoista hammastahnoihin ja tietenkin niitä sardiineja) ja asetettu kauniisti hyllyille, jotta kaikki tuntuisi ekstrahienolta. Tukholmassa asuvana olen tottunut siihen, että jopa multaa voidaan myydä tuhannen euron kilohinnalla jos vaan pakkaus ja kauppa on hieno, joten en aluksi uskaltanut ajatella ostavani mitään. Vahingossa näin jossakin purnukassa kahdeneuron hintalapun ja huomasin ettei kauppa ollut laisinkaan kallis! Ihana paikka, suosittelen.

Mercado da Ribeira taas on vanha kauppahalli, jota ollaan kunnostettu. Kauppahallin keskellä on iso halli, jossa seiniä myöten monen Portugalilaisen ravintolan koju. Kojuista voi sitten ostaa ruokaa ja syödä keskelle hallia asetettujen pöytien ja tuolien ääressä.

Meille kävi hieman höpsösti. Minä lähdin metsästämään istumapaikkaa ja mieheni ruokaa ja kun hän palasi pöydän ääreen huitasin vahingossa kättäni olut-tuoppiin ja tuopillinen olutta lensi hänen vaatteisiinsa ja teki kiinteästä ruoka-annoksesta keittoa. No söimme ja joimme kuitenkin ja lähdimme sitten takaisin asunnolle vaihtamaan vaatteita…

… tosin matkalla asunnolle näimme, että ”takapihassamme” oli paljon ihmisiä. Jäimme katsomaan mitä siellä tapahtui. Ja sitten mieheni sanoi, ettei se olutonnettomuus haitannut laisinkaan, koska kiitos sille, saimme kuunnella ilmaiseksi Lissabonin sinfoniaorkesterin konsertin. Joka oli todella kaunis ja jopa hauska!