Ennio Morricone vei sydämeni.

Mieheni kanssa olemme ottaneet ensimmäiset 2 hääpäiväämme tosissamme. Ensimmäisenä hääpäivänä annoimme toisillemme lahjaksi jotakin puuvillaista (minä hänelle kauluspaidan ja hän minulle piknik-peitteen) ja kaikki mitä teimme sinä päivänä liittyi puuvillaan (Olimme Sevillassa, jossa katujen yläpuolella roikkuu ”lakanoita” peittämässä katuja auringonpaisteelta joten kävelimme vain puuvillan alla koko päivän, esimerkiksi).

Toisena hääpäivänä olimme Keniassa ja teemana paperi, mikä oli myös helppoa toteuttaa kun kaikki huonekalut ympärillämme oli valmistettu kudotusta paperista. Tosin emme olleet missään missä olisimme voineet ostaa fyysistä lahjaa ja annoimme toisillemme liput Ennio Morriconen konsertiin, konserttiliput printtasimme myöhemmin paperille.

Viime viikolla kävimme Globenissa konsertissa. 88-vuotias Ennio Morricone jaksoi vielä johtaa parituntisen konsertin ja taputimme hänet takaisin lavalle 3 kertaa! Mikä elämys! Ensimmäisten 2 nuotin jälkeen alkoi kyyneleeni valumaan ja hetken päästä mieheni ja minä istuimme itkemässä sylikkäin tunnin! Olin niin onnellinen! Sen jälkeen olen kuunnellut kotona 32 kertaa täydellä voluumilla On Earth As In Heaveniä, kokkaan nykyään vain tanssimalla Abolissoniin… mutta konsertin masterpiece oli kuunnella livenä The Good, The Bad, the Ugly:n tunnari. Vau. Vielä sopraanon laulamana. Niin sikamegasupermagee elämys.