muistatko miltä tuntuu kastella jalat heinikossa
Hankimme lomamatkan Madeiralle! Koska loma-aikaa meillä on runsas viikko emme halunneet matkustaa itään tai länteen päin pitkien lentojen ja aikaeron takia. Pohdimme minne voisi mennä, jos lentäisimme suurinpiirteen saman aikavyöhykkeen sisällä. Emme halunneet rokottaa itseämme tai taas vaivata maksaamme malariaprofylaksilla, halusimme aurinkoa, ei välttämättä kuumaa mutta kaunista maisemaa. Päädyimme Madeiraan, koska päätimme saaren olevan tarpeeksi pieni, jotta emme rasittaisi itseämme. Se on yleensä siis ongelmamme loman aikana. Haluamme kokea kaiken mahdollisen ja saada paikasta kaiken irti ja siksi loman jälkeen tarvitsisi usein toisen loman jotta voisi huilia kaiken elämyksen jälkeen. Eli ajatuksena on vaeltaa, pyöräillä, meloa kajakkia, käydä katsomassa valaita, syödä kalaa ja lukea kirjaa auringossa, jos aurinko paistaa. Ja yrittää saada mielenrauhaa ja nauttia lomasta eikä olla menossa minnekään.
Viime vuosin olen joka vaellusmatkoilla pohtinut, miksi en omista kunnollisisa vaellushousuja. Olen aina vaeltanut ja kiipeillyt urheilutrikoissa ja jokaisen retken jälkeen peppuni on märkä, kun olen istunut kostean sammaleen päällä ja aina saan kaivaa nenäliinaa tai kameraa repusta kun ei ole taskuja. Nyt olen siis ottanut tavoitteeksi hankkia vaellushousut ennen Madeiran matkaa. Googlsin lauantaina varmaankin pari tuntia, mutta en löytänyt vielä etsimääni. Toivottavasti kevätmallisto tulisi pian kauppoihin….
Löysin Spotifysta 1997-vuoden parhaimmat biisit. Itse en siis tiennyt, että juuri vuonna 1997 tehtiin paljon nuoruusaikojeni lempibiiseistä, mutta nytten olen iloisesti hyräillyt niiden tahtiin. Biisit ovat aivan kamalia ja siksi juuri ihan parhaita! Sekaan kuuluu Hansoneitten Mmmbop, The Verven Bittersweet Symphony, No Mercyn Where Do You Go, Robinin Show Me Love, Meredith Brooksin Bitch, Aquan Barbie Girl, The Cardigansin Lovefool puhumattakaan Jamiroquain Virtual Insanitysta!
Bittersweet Symphonysta tuli mieleen elokuva Cruel Intentions, jota Francescon ja mun oli ihan pakko katsoa viime viikonloppuna, tosin elokuvaa tahditti meidän lausahdukset ”Oi että, mä muistan kun…!” ja pitkä litania tarinoita teiniajoista.
Olen muuten ihan koukussa yhteen tosi B-laatuiseen TV-sarjaan nimeltä Scorpion.
Olen myös koukussa inkivääriin ja juon inkiväärivettä päivittäin.
Tuo ylläoleva tuoli oli yhdessä baarissa Milanossa Via Savonalla. Muutkin postauksen kuvat joululoman Milanoreissusta… Jos muutamme Milanoon voisin hyvin ajatella asuvani Via Savonalla tai jollakin sen lähikadulla. Lyhyt matka Navigliin ja keskustaan mutta poissa kaikesta hässäkästä, lähellä kivoja ravintoloita ja museoita, lähellä hyviä lenkkeilypolkuja ja puistoja ja hintataso on viideososa Breran hinnoista. Brera on edelleen tosin lempialueeni. Ainoa ”ongelma” Via Savonan suhteen on päästä kotiin Milanon huonekalumessujen aikaan, koska tuo alue näyttää silloin tältä :) (Via Savonan aluetta voi ihailla täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä)
