Syysvaellus sadepilvien yläpuolelle

Tälle päivälle luvattiin Comoon sadetta ihan koko päiväksi. Itse heräsin hyvin innokkaana kuuden jälkeen, fiksasin eväät ja vuoristovaatetuksen kuntoon ja hypin tasajalkaa Francescon edessä ”mennään, mennään!” Francesco yritti himean rauhotella ”jos mennään lounaan jälkeen kun ei enää sada…?” ”Eikä! En jaksa odottaa! Nyt jaksan! Mennään! Ei se sada lakkaa mutta pääsemme ehkä sadepilvien yläpuolelle?” 

Vaellusmatka alkoikin pilven sisällä. Ei satanut mutta oli kosteaa. Tuntui kun kävelisi unessa, oli pimeää ja hiljaista. Mietin jo itsekseni että oliko tyhmää olla niin yli-innostunut… 

… Pohdin jo, että kannattaako matkaa jatkaa laisinkaan kun parin tunnin jälkeen tuuli puhalsi pilvet pois hetkeksi ja näimme hieman sinistä taivasta joka antoi voimaa jatkaa vielä kolmannen tunnin vuorenhuipulle.

Pilvet olivat niin matalalla, että pääsimme niiden yläpuolelle! Ja vaikka olimme vain 1480 metrin korkeudessa, tuntui kun olisi ollut Kilimanjaron 5000 metrin korkeudessa kun näki allapäin vain pilviä. Aurinko poltti ihoa ja pikniklounaasta tuli aivan ihana. Aina välillä pilvi hiipi ohitsemme ja koko paikka oli aivan maaginen.