Lunta silmäripsissäsi katsoit minuun ja hymyilit
Comossa on ollut ihana sää. Sellaista tyypillistä Pohjoisitalialaista säätä, että vuorilla on lunta, kaupungeissa ja kylissä taas ei. Aamuisin on kylmää ja päivisin aurinko paistaa ja kaikki näyttää maagiselta.
Siitä asti kun aloin katsomaan Jane the Virginia, 3 vuotta sitten, aloin seuraamaan Justin ja Emily Baldonia. Ne on niin sympaattinen pariskunta ja niiden Insta-storeissa vilahtaa aina ihana ruotsalainen mormor (Emilyn äiti), italialainen Justinin isä ja niiden superherttainen Maiya-tytär. Jokunen kuukausi sitten Emily piti puheen nimeltä ”The Spiritual Power of the Feminine Qualities”, joka mielestäni oli hyvä. Jokunen viikko sitten taas hänen miehensä piti samantapaisen puheen mutta ei naisten ominaisuuksista vaan miehistä: ”Why I’m done trying to be man enough” joka oli myös todella hyvä.
Meidän day bed projektin Futon-patja saapui mutta ei vielä puulankut, joten projektisaralla emme ole päässet Tripp Trappia pidemmälle…
Halusin ehdottomasti oikean joulukuusen. Se on Italiassa helpommin sanottu kuin tehty. Täällä ei oikein voi mennä omaan metsään tai ylipäätänsä kävellä kirves olalla mihin tahansa metsään ja kuusia ei myydä toreilla. Kävimme puutarhaliikkeissä katsomassa kuusia mutta ne maksoivat toistasataa euroa ja ne myytiin juurineen. Olin jo lannistunut ja ajatellut että no, maassa maan tavalla. Saan sitten nauttia kuusesta Suomessa vuoden päästä kun googlatessa sattumalta löysin, että Ikea myy oikeita joulukuusia 14,90 euron hintaan ja järjestävät joulun jälkeen kuusien kompostointitilaisuuden! Kävimme siis Ikeasta hakemassa joulukuusen ja olen nauttinut sen tuoksusta, sen valosta ja sen antamasta tunnelmasta jo kahden viikon ajan.
Meillä on myös ollut ystävien kesken joulujuhlat, olemme käynneet joulumarkkinoilla niin Comossa, Leccossa kuin Milanossakin ja sain laulaa suomeksi joululaluja kun Milanossa järjestettiin viime sunnuntaina Suomi100-jumalanpalvelus. Jossa muuten myös Jean Sibeliksen tyttären tytär Satu Jalas soitti Finlandiaa viulullaan!
Katsoin Linnan Juhlia ja katsoin Nobel-juhlien kohokohdat. Jaana Pelkonen on lähes aina Linnan Juhlien suosikkini jos puhumme puvuista. Mutta, mutta, kenelläkään ei ollut mitään Victorian siniseen mekkoon verrattuna!
Jos olisin Suomessa näihin aikoihin söisin rahkaa, joisin piimää ja kävisin Ultra Bran tulevalla keikalla!