Iselin 2 kk
Iselin täyttää tänään 2 kk. Monet sanovat tässä vaiheessa ”onpas aika mennyt nopeasti”… itse en tunne niin. Tuntuu siltä kun Iselin olisi aina ollut meidän kanssa. Onko sitä aikaa yhdessä ollut vain 2 kuukautta?
Meillä on intensiivinen kuukausi takana. Ensinnäkin olemme käyneet kerran viikossa vauvahierontokurssilla. Siellä opitaan hierontatekniikkaa joka rentouttaa, jotta vauva nukahtaisi tyytyväisenä, tekniikkaa jos vauvoilla ja pienillä lapsilla on suolistovaikeuksia, siellä opitaan miten voidaan aktivoida hermosuloja jotta vauva ymmärtää, että hänellä on kädet ja jalat ja siellä äidit keskenään voivat juoruta. Kurssi on tosi kiva ja tykkään siitä kovasti mutta en ole päässyt hieromaan kertaakaan. Iselin pitää kurssia nimittäin aivan täydellisenä paikkana nukkua sikeästi…
Olemme myös aloittaneet muskarin! ”Suomalaiset Milanossa”- Facebook-ryhmässä yksi pienen pojan äiti kertoi ideastaan pitää muskaria kotonaan nyt kun on äitiyslomalla. Hän sattuu olemaan lastentarhanopettaja ja hänen ystävänsä halusi mielellään tulla säestämään pianolla joten meillä on Milanossa ihan oma Suomalainen muskari! Lauleskelemme samoja lauluja jotka Suomessa on nyt suosittuja muskarilauluja ja jumppaamme vauvojamme musiiki mukana.
Issellä on usein sinisiä vaatteita yllään, joten kaikki olettavat häntä pojaksi. Italiassa tytöillä on vaaleanpunaista tai valkoista ja pojilla sinistä ja vihreää. Piste. Ja muuten hyvin paljon ällöttävää veluuria. Muskarissa oli muuten ihanaa, kun kaikilla lapsilla oli Polarn O. Pyretiä tai Newbietä yllään! Hierontakurssilla olemme ainoat joilla on puuvillaa, villaa ja pellavaa.
Tämän keskustelun olen käynyt muuten noin kaksisataa kertaa:
Viears ihminen kadulla: Oi, onpas söpö poika!
Minä: kiitos, on tyttö…
Vieras: Ajattelin kun tuo sininen hattu/takki/body… minkä niminen hän on?
Minä: Iselin. Vanha norjalainen nimi.
Vieras: Norjalainen! Oletko sinä Norjasta?
Minä: En, Suomesta.
Vieras: Oi että! Puhutko hänen kanssaan suomea?
Minä: en, ruotsia.
Jolloin vieras ihminen rapsuttaa päätään…
… Muskarissa muuten käydään juuri suomenkielen takia. Haluan, että Iselin oppii jonkunlaisen perussanavaraston. Uskon että tulevaisuudessa tulemme puhumaan Suomea ainakin yhtenä päivänä viikossa. Se jää nähtäväksi miten sekaisin raukka tulee olemaan kun kotona usutetaan neljää eri kieltä.
Issen pigmentit pistävät meidät jännittämään! Syntyessään hänellähän oli musta tukka. Kuukauden vanhana se alkoi olemaan kastanjanruskea. Nyt taas latvat ovat mustat, hiusten keskiosuus ruskeaa ja juuri ihan vitivalkoinen! Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, näyttää Iselin melkein paikoittain kaljulta! Mutta niissä kohdissa on vaaleata (lähes läpinäkyvää) tukkaa…
Viikko sitten Italiassa vietettiin isänpäivää. Iselin teki isälleen ensimmäisen piirrustuksen (pidin kynää ja korttia ja Isse sai heilua) ja isähän liikuttui siitä kyyneliin. Nauhoitin myös Iselinin naurua ja lähetin tiedoston Francescolle puhelimeen osana isänpäivälahjaa. Nyt hän kuuntelee Isseä junassa matkalla töistä päivittäin.
Iselin nukkuu muuten mieluiten kun saa kuunnella pölynimuria. Onneksi insinööriäiti osaa käyttää Internetiä ja laittaa Youtubesta pölynimuriäänet päälle, ettei tarvitsisi kotona alkaa siivoilla! Äiti yrittää joksus vaihtaa tuon äänen muihin Youtubessa oleviin ääniin, kuten ”sadetta aamulla” mutta ei. Pölynimuri vain kelpaa.
Iselinin henkkarit tulevat ensi vikolla postissa ja kahden viikon kuluttua käymme rokottautumassa joten sen jälkeen voimme matkustaa Suomeen! Iselin on myös rekisteröitynyt Maistraattiin ja nyt virallisesti suomalainen.
