Alppimatka, osa 2

… Seuraavana päivänä heräsimme Dornbirnissa ihanaan auringonnousuun. Sillä olen töiden takia nukkunut lähes jokaisessa Dornbirnilaisessa hotellissa, tiesin, että halusin nukkua Sheraton Panoramahausissa, koska aamupalanäkymä on ihan paras mahdollinen. Kattoterassilta bongasin myös vanhan rivitaloni, jossa asuin puolentoista vuoden verran.

Ajoimme Dornbirnista St.Moritziin. Olin kauan aikaa halunnut nähdä what is all the fuss is about St. Moritzin suhteen, miksi se on niin kallis paikka ja miksi Madonnat, kuninkaalliset ja Heidi Klumit viihtyvät siellä, mutta yleensä tiet ovat olleet niin tukossa liikenteestä, ettei matka ole ollut kannattava. Nyt kun Alpeilla on niin vähän lunta pystyimme ajamaan St.Moritziin vaivatta ja ehdin tuijotella auton ikkunasta Bottega Venetan, Cartierin ja Guccin kauppoja ennenkuin tylsistyin ja jatkoimme vuoristomaisemien nauttimisesta.

Muutama vuosi sitten pysähdyimme Chiavenna-nimiseen kylään aperitiivoille ja ihastuimme paikkaan niin että matkalla kotiin pieneltä, nostalgiselta alppimatkaltamme ajoitimme matkan niin, että voisimme lounastaa Chiavennassa. Siellä oli aurinkoista, tyyntä ja +17 astetta lämmintä! 

Chiavenna on tunnettu Crotto-nimisistä luolaravintoloista. Crottot ovat siis rakennettu vuoren sisään ja niissä voi syödä paikallista ruokaa, kuten juustoja ja mitä tahansa lihaa, vihannesta, pastaa joka on upotettu samoihin juustoihin- rasvaista vuoristoruokaa siis, mutta ah, niin maukasta.

Ellei minulla olisi ollut tarve palata Milanoon työpalaverin takia sinä iltana (meillä on tiimi Kaliforniassa ja siksi joudun joskus pitämään iltapuhelinkonferensseja) olisin mielelläni istahtanut aurinkoon ja istunut siinä auringonlaskuun asti. Kuinka usein joululomalla voi nauttia lähes 20 asteen säästä Alpeilla!

Chiavennasta ajoimme Milanoon Como-järveä pitkin.