Arancini

Vuosia sitten kun ensimmäisen kerran kävin Sisiliassa maistoin arancini-nimistä herkkua ja rakastuin täysin. Olen monesti sen jälkeen miettinyt, että arancinejä voisipa tehdä kotona. Samoin mietin muuten karjalanpiirakoista. Mutta ei ole vaan tullut tehtyä.

Sitten kävikin niin, että sienirisottoa jäi ja seuraavana päivänä en halunnut lämmittää sitä uunissa, koska silloin kyllä kaikki risoton ihana ”kermaisuus” haihtuisi ja riisistä tulisi kökköisää ja mautonta. Mietin jos paistaisin risottoa jollakin tapaa…. kun ihan kuin piirretyissä, pääni yläpuolelle ilmestyi hehkulmappu ja idea välähti silmieni edessä: arancini!

Okei, oikeissa arancineissä ei ole sienirisottoa vaan riisiä ja siihen lisätään ragù:ta, eli tomaattista jauhelihakastiketta mutta mitäpäs nyt yksityiskohdista. Koko ajatus on siinä että riisiin sekoitetaan kananmunaa ja riisimömmöstä tehdään pallo. Pallon keskelle tehdään pieni reikä, vähän kuin olisi linnunpesä kädessä. Reikään laitetaan jauhelihakastiketta ja siihen päälle laitetaan taas riisiä, jotta kokonaisuudesta tulee tiukka pallo. Tämä pallo sitten kierretään ensiksi vehnäjauhoissa sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa ja sitten pallo paistetaan. (Palloa joutuu tiivistämään vielä korppujauhoprosessin jälkeen, jotta se ei myöhemmin aukea). Tämän jälkeen pallot sijoitetaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen paistorasva saadaan pois ja riippuen sisällöstä (mozzarella esim kuivuu, sitä en pistäisi, mutta jauhelihakastiketta kylläkin) voidaan pistää ne vielä uuniin vartiksi 175 asteeseen. 

Riisin ja kananmunan mukaan voi sekoittaa herneitä, keitettyä kananmunaa pilkottuna, parmesanjuustoa, mozzarellaa tai mitä nyt omasta mielestä riisin mukaan sopii. Arancinejä on helppo syödä, koska kuori on rapea ja kova joten ”pallo pysyy pallona”. Hyvä piknikruoka esimerkiksi.

Itse sekoitin sienirisottoon keitettyjä herneitä ja pallon sisälle laitoin mozzarella di bufalaa. Mutta seuraavan kerran aijon tehdä oikein hyvällä jauhelihakastikkeella niinkuin pitäisi. Hyviä!