Bondasimme jutellessa japanilaisesta makeasta paputahnasta
Naomi Kawazen ohjaama Sweet Bean-elokuva on yksi söpöimmistä elokuvista, jonka olen ikinä nähnyt. Elokuvassa nuori mies Sentaro ylläpitää dorayaki-kioskia (dorayaki on japanilainen herkku, jossa kahden pannukakun väliin laitetaan makeaa paputahnaa) ja tarina kertoo vanhmmasta Tokue rouvasta, joka haluaisi tulla palkatuksi kioskiin tekemään taivaallisen ihanaa makeaa paputahnaa.
Sen jälkeen kun näin elokuvan olen halunnut tehdä tuota makeaa anko-paputahnaa, mutta sopivia azuki papuja ei ole löytynyt Tukholman orientaalisista ruokakaupoista. Uppsalan japanilaisessa kaupassa oli pieni ruokaosio ja kysyin myyjältä jos hän tiesi elokuvan ja miten saisin tehtyä herkkua ja hänellä oli valmista paputahnaa myytävänä (ja bondasimme, sillä hänkin oli rakastunut elokuvaan). Ostin häneltä purkillisen ja sunnuntai aamupalaksi teimme arepaksia paputahnalla (ei siis mitään dorayakeihin verrattuna, mutta meillä ei muita pannukakkuja tai pannukakkutarpeita löytynyt). Se oli ihanaa! (Vaikka olikin hieman outo Eteläamerikkailais-japanilais-sekoitus). Niin ihanaa, että olen taas azukipapujen mestästysmoodissa. Miksi ostin vain yhden purkillisen?
