Haluaisin oman kodin.

No onpas vaikeaa löytää asuntoa! Olemme löytäneet kolme asuntoa, josta olemme pitäneet kovasti. Yksi ehti mennä nenän edestä, toiseen ei päässyt autolla lähelle, eli muuton olisi pitänyt hoitaa 800 metrin päästä (jos muuttaisi vaan kerran ehkä tällainen fitnesspäivä olisi ihan suunniteltavissa, mutta haluamme muuttaa asunnosta pois noin 1-2 vuoden sisällä… joten 2 muuttoa, kodinkoneiden osto ja kaikki vauvaan liittyvät hankinnat pitäisi siis aina kantaa suhteellisen pitkän matkan, joten päätimme olla ottamatta) ja kolmanteen asuntoon emme saisi virallisesti muuttaa asuinpaikaksemme, joka olisi typerää, sillä jos asumme Comossa Francesco saa isot verovapautukset kun on Sveitsissä töissä mutta jos emme asu Comossa maksaa hän suuret veroprosentit. Kysymys siis ei ole, että olisimme nirsoja vaan emme löydä asuntoa jossa sopimusasiat ja perusasiat olisivat ookoo.

Itse en edes mieti vuokra-asuntoa niin kovasti vaan suunnittelen jo ostokohdetta, mitä yrttejä haluan heti istuttaa sen pienelle pihalle ja tarviiko Italiassa rakennuskupaa saunaan. Pinterestini kasvaa päivittäin. Mutta ehkä se on hyvä tapa paeta todellisuudesta? Todellisuus nimittäin on se että kaikki vaatteeni, asusteeni, kenkäni, astiastoni, kamerani,  hiustenkuivaajani, kirjani, liinavaatteeni ja huonekaluni on varastossa, josta niitä ei saa poistettua ellei koko varastoa tyhjennä kerralla ja elän edelleen niillä tavaroilla, jotka pakkasin laukkuuni kun muutimme kuukausi sitten. Käytän kolmea mekkoa vuoronperään ja pesen ne välillä. Asumme neljä ihmistä pienessä keskustakaksiossa, sillä Francescon eno, joka muuten asuu Intiassa, sai yllätyksekseen kuulla, ettei hänen työviisumiansa enää uusita ja niin hänkin tarvi nopeasti löytää katon pään päälle. Eli anoppini, vihkipappimme, Francesco ja minä olemme nyt kuukauden ajan oleet hassu pieni kommuuni.