Hei hoi Suomi
Kliseinen kommentti, mutta kylläpä aika kuluu nopeasti. Olen viettänyt puolet vuorokaudesta ellen enemmänkin uudella työpaikalla ja loppuaika on kulunut muuta kuin välttämättömyyksiin niin kavereiden tapaamisiin, uudelleen Helsinkiin tutustumiseen ja perheen kanssa aikaa vietellen.
Francesco ja minä päätimme olla jokatoinen viikonloppu Suomessa ja jokatoinen Ruotsissa paitsi joskus Italiassa ja tänä viikonloppuna oli Suomen vuoro. Kun kävelimme lauantain kaupungilla sanoin monesti ”no tässä oli ennen….mutta nyt….”, joten kaupungista on hieman opeteltavaa 🙂
Fra ja minä keskustelemme useasti ”kahvilaruuasta”. Fra on tottunut, että Italiassa voi ostaa paninon mistä tahansa kojusta, se maksaa muutaman euron ja se panini on aina hyvänmakuinen. Sen lisäksi siinä on kahta, ehkä kolmea ainesosaa. Fra vihaa yli kaiken ”Pohjoismaista kahvilaruokaa” joka on kuulemma kallista ja jokaikisessä salaatissa ja täytetyssä patongissa on aina miljoona eri aineosaa eikä minkäänlaista logiikkaa. Joten lounasta söimmekin siksi lauantaina Gran Delicatossa, josta saa ”italialaisittain” selkeitä, muutaman aineosan paniineja, ja vielä (minua miellyttävässä) kahvilamiljöössä. Selkeä, looginen, provolone-salami-aurinkokuivattu tomaatti- paniini olikin muuten todella herkullista.
Vietimme myös isänpäivää maalla koko perheen ja kaikkien neljän koiran voimin ja sain vihdoin taas käydä saunomassa! Saunomista kun tulee toistuvasti ikävä kun asuu muualla.
Tutustuin myös viikonlopun aikana Putte’s Pizza & Bar- paikkaan. Paikka oli kuin tehty Jaanan ja minun maailmaaparantaviin tuokioihin!
Vaikka kuinka yritän saada käydä treenaamassa Suomessa tämän lyhyen Suomi-ajanjakson ajan, tuntuu se mahdottomalta. Eikö kuntosalit halua asiakkaita laisinkaan? Minullahan on jäsenyys yhteen ketjuun, jolla on sekä Ruotsissa, että Suomessa kuntosaleja. Kysyin jos voisin maksaa hieman lisähintaa jotta voisin treenata myös Suomessa, mutta halusivat minun muuttavan jäsenyyttäni sellaiseksi, että maksaisin tuplasti vuoden ajan mutta saat sitten aina treenata Suomessa ja Ruotsissa, eikö se olisi hyvä? No ei, ei minulla sellaiseen ole varaa, enkä käyttäisi sitä mahdollisuutta laisinkaan. Ne kuntosalit, joihin minulla ei ole jäsenyyttä haluavat että liityn jäseneksi ja maksaisin taas aivan liikoja. Tulisipa lunta niin lähtisin hiihtopolulle.
Hyvin usein kuulen Ruotsissa, että Ruotsissa ollaan muotitietoisia tai ”pukeutumistietoisia” ja Norjassa, Tanskassa ja ennenkaikkea Suomessa ei. Olen huomannut vain viikon Helsingin keskustassa asumisen jälkeen, että Ruotsalaiset ovat höpsöjä. Tukholman katukuvassa näkyy yleistämällä kahteen eri ryhmään kuuluvia ”muotitietoisia”. On se ryhmä, joilla on aina jumppavaatteet päällä, vaikka eivät välttämättä käy jumpassa. Jokaikisessä kahvilassa, ravintolassa, vaateliikkeessä, ruokakaupassa, terassilla näkyy aina naisia, joilla on (sopimattomasti) jumppavaatteet päällä. Eikä vaan mitkä tahansa jumppavaatteet, vaan aina ne uusimman malliston vaatteet. Toiseen ryhmään taas kuuluu Ruotsalaisten halpaketjuvaatteiden omaavat. Kaikilla on se sama univormu. Se muuttuu taas kuukauden päästä kun kaupunki täyttyy uusista mainoskampanjoista. Helsingin katukuvassa taas ei näy jumppakansaa. Suomalainen ehkä ymmärtääkin, että trikoissa mennään lenkille tai Zumbaan mutta ei kaverin kanssa kahville. Helsingissä näkyy sitäpaitsi kestäviä materiaaleja ja ihmiset erottaa toisistaan, kun omaavat vaatteet joista he pitävät, eikä mitä mainoskampanjan markkinointitiimi ovat heille sille kuukaudelle keksineet.
Ajattelinkin tutustua tällä viikolla enemmänkin suomalaisiin kestäviin vaatteisiin.