Iselinin kaste

Tyttäremme Iselin kastettiin viime sunnuntaina.

TRADITIO JA USKONTO

Suomessahan on olemassa traditio, että lapsen nimeä ei kerrota ennen kastetta ja sitten vasta kasteessa paljastetaan lapsen nimi. Tämähän on traditio eikä mitenkään uskontoon liittyvä asia. Meidän Iselin sai nimensä kun rakenneultrassa kerrottiin vauvan olevan tyttö. Sen jälkeen meille oli selvää, että hän on Iselin Ingeborg. Iselinin kaste oli meillä ainoastaan uskontoon liittyvä tapahtuma, jossa Iselin kastettiin kristinuskoon. Meistä on ihan mukavaa, jos joku haluaa pitää ristiäisiä myös nimijuhlana, sehän on hauska ja juhlallinen tapa ”julistaa nimi” mutta me emme halunneet. Yllätyin siis todella paljon kun esimerkiksi naapurit ja jotkut muut tutut kysyivät kastejuhlan jälkeen ”no mitä nimeksi tuli?” ja kun hämmästyneenä sanoin ”Iselin Ingeborg” minulle vastattiin ”aijaa, eli piditte nimen?”.

KIRKKO VAI KOTI

Jos Iselin olisi kastettu muutaman kuukauden ikäisenä olisi meilläkin varmaan ollut kaste kotona eikä kirkossa. Me halusimme ehdottomasti kastaa Iselinin Suomessa ja ev.lut-seurakuntaan ja silloin kesäloma tuntui parhaimmalta ajankohdalta, kun muutenkin oli aikaa olla Suomessa. Kun hän nyt sitten oli 6 kuukauden ikäinen ja pystyi olemaan hereillä ja aktiivinen pidemmänkin aikaa, päätimme kastaa hänet vihkikirkkossamme (joka on vain kesäisin auki).

ASU

Iselinillä oli kirkossa sama kastemekko, mitä minulla oli kun minut kastettiin. Äitini on sen ommellut sen syntymäni jälkeen. Tuntui kivalle pukea Iselinille sama mekko… tosin kun kyseessä ei ollut sylivauva vaan tanssiva, pomppiva, potkiva, laulava, naurava hulivili sai kyllä mekko kirkossa kyytiä! Se ei siis roikkunut kauniina kehoa myöten ja pitkänä vaan oli milloin minäkin pallona Iselinin kehon ympärillä. Kotona sitten kun tarjosimme kakkukahvit oli Issellä lyhyt pitsimekko. Sekä kirkossa että kotona oli pitsihattu päässä. Moni luuli sitä Italialaiseksi traditioksi mutta se oli kyllä ihan vaan minun makuuni oleva asuste :)

KUMMIT

Suomessahan on ollut myös traditio, että lapsella on kummitäti ja kummisetä. Olen kuullut että joskus ollaan (hieman vanhanaikaisesti ajateltu), että kummisetä ja kummitäti pitäisi olla naimisissa oleva pariskunta, jotka sitten huolehtivat kastetusta lapsesta jos hänen vanhempansa menehtyvät. Kirkkohan ei vaadi tietyn ikäistä, sukupuolen edustavaa, naimisissa olevaa kummia vaan kummi voi olla kuka vaan, joka on kastettu ja päässyt ripille.   Eikä lain mukaan lasta anneta kummivanhemmille jos heille kävisi jotakin :) Meille oli tärkeetä kummeja valitsiessa että he jakaisivat kanssamme samat kristilliset arvot ja voivat olla Iselinille sellaisia läheisiä tukihenkilöitä, kenen kanssa voi jutella mistä vaan. Oma ystäväpiirimme on iso ja ihana ja kuka tahansa ystävistämme olisi ihana kummi! Päädyimme sitten lopulta siihen, että pyysimme veljiämme Iselinin kummisediksi. Näin hänellä on Suomalainen ev-lut kummisetä ja Italialainen katolinen kummisetä ja meistä se on ihanaa.