Kun tuuli mua liikutti

Bloggaaja Sandra Beijer oli viime viikolla Keniassa ja blogi täyttyi aivan ihanista kuvista. Lempparini ovat nuo kirahviripset. ( Kuvia täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä).

Maanantaina lensin aamulla Osloon, olin koko päivän kokouksessa Oslon lentokentällä ja lensin takaisin illalla. Tänään, tiistaina, lennän taas Osloon, istun taas koko päivän lentokentällä kokouksessa ja lennän taas illalla kotiin. Moni ajattelee, että olen pähähullu kun en jää Osloon yöksi, mutta arvostan viime syksyn jälkeen (kun nukuin 46 yötä hotellissa) niin paljon kotona illastamista ja nukkumista, että parempi näin.

Oslon kentällä on mielestäni kamalinta ruokaa. Epäterveellistä, mautonta ja kallista. Siksi ostin proteiinipatukoita molemmille päiville. Olipas pastellinväriset ostokset.

Olen pitänyt itselleni tekemää lupausta ja ostanut joka viikko uusia tulppaaneja.

Sain äidiltäni mitä ihanimman postikortin, jossa lukee kortti lempityttärelleni, halit äiti. (Olen äidin ainoa tytär).

Meillä oli työpaikalla isot juhlat Stockholm Furniture Fair & Northern Light Fairin aikaan ja Idolsissa toiseksi tullit Mollie esiintyi. Itse vihelsin ja taputtelin muiden mukana, mutta ei minulla ole aavistustakaan Ruotsin Idolssissa kilpailleista… Joskus ehkä olisi yleissivistävää katsoa telkkaria.

Telkkarista puheenollen, olen aloittanut Lostin katsomisen. Vuosia sitten kun sarja oli suosiossa, ei se olisi voinut minua vähemmän kiinnostaa mutta nyt tuli sellainen olo, että olisi sittenkin kiva tietää kuka on se Jack kenestä kaikki puhuu. En osaa lopettaa, pakko katsoa seuraavaa ja seuraavaa jaksoa… mutta en osaa sanoa tykkäänkö sarjasta vai en.

Oli parasta ostaa ensi kesän lentoliput jo nyt. Googlailen ja lueskelen Espanjasta ja Portugalista ja sivuprojektini omana matkaoppaana piristää ja innostuttaa niin paljon. Douron laakson viinituotantoalueella on pakko nukkua matkan ensimmäinen yö.