Lecco ja kenkäkuningatar

Viime perjantaina teimme Iselinin kanssa retken Leccoon. Halusimme piipahtaa Hennesissä mutta emme halunneet juuttua Milanon viikonloppuruuhkaan, jotein ajoimme Leccoon. Lecco on Comoa paljon pienempi kaupunki, eli emme haluaisi asua siellä pysyvästi vuoden ympäri, mutta Leccon puoli Comojärvestä on paljon Comoa kauniimpi niin sinne on kiva piipahtaa!

Olimme hankkimassa kenkiä. Iselin tarvitsee kengät, vaikka ei kunnolla kävelekään, kun olemme ruvenneet käydä leikkipuistossa eikä silloin oikein sukkasilteen voi seistä mudassa…hän siis seisoo ja pitää kiinni keinuista ja liukumäistä ja ihailee vanhempia lapsia.

Yritin sovitella Issen jalkaan niitä ”fiksumpia” kenkiä, tukea antavia, nahasta tehtyjä, kestäviä… mutta Isse inisi ja taisteli vastaan. Ei halunnut sovitella niitä. Hän itse sai kurkottamalla kenkähyllyltä parillisen käsiinsä ja hipeli niitä sillä aikaa kun sovittelin kenkiä. Olin sitten laittamassa ne hänen ottamansa kengät takaisin hyllylle kun hän alkoi itkeä kuin palosireeni.

Hämmästyin. Katsoin kenkiä, sovitin niitä hänen jalkoihinsa ja hän hymyili ja nauroi!!!!!!

Tyttö on 8 kk vanha. Aistin, että jossain vaiheessa minun on opittava sanomaan ei. Viime perjantaina ei ollut se päivä. Isse sai valitsemansa kengät koska olin niin huvittunut tilanteesta!