Lomatarina: Sevilla
Espanjan kaupungeista pidin eniten Sevillasta. Kun kävelin Sevillassa sanoin italialaiselle miehelleni ”Sevilla on vähän kuin joku Italialainen kaupunki…. mutta siisti ja hyvin kunnossapidetty tosin kuin Italialaiset kaupungit” johon mieheni vastasi ”Olen samaa mieltä… ihan kun Espanjalaiset osaisivat puhaltaa yhteen hiileen kun taas Italiassa jokaikisellä ihmisellä, perheellä, kylällä, puolueella on omat sanomisensa ja mitään ei ikinä saada aikaiseksi”.
Nautin kaupungista. Naureskelin ja hymyilin itsetehdyssä mekossani ja löysin Sevillasta puiset korvakorut, joissa samaa kuosia kuin mekossani! Kokeilin myös uutta valokuvaustaktiikkaa, jossa pidin muivikelmua linssin edessä erilaisin rypistyksin, vähän niinkuin näin:
Katselimme härkätaisteluareenaa ja torneja ja kirkkoja ja rakennuksia.
Kaunein rakennus Sevillassa on ehdottomasti Real Alcazar, Sevillan keskustassa sijaitseva linna.
Itse sain mielettömästi inspiraatiota seuraavaan kylpyhuoneremonttiprojektiin…
Kaunis paikka on myös Plaza de España ja sekä Alcazarin että Plaza de Españan puistot.
Meillä oli Sevillassa matkan paras hotelli, joka oli ihan mukava asia, sillä vietimme 1-vuotishääpäiväämme siellä. Hotellin omistaja (noin 30-vuotias nainen) oli perinyt koko talon ja tehnyt siitä hotellin…. tosin hotelli tuntui kodilta. Aulassa oli flyygeli ja viuluja joita sai soittaa vapaasti, aulan vieressä oli muutama toinen huone joissa sohvia, kirjoja ja pianot, joissa sai istua, soittaa, lukea… ja jokaisella pöydällä oli jääteetä ja sherryä mitä talo tarjosi. (Sherryhän tulee Espanjasta, Jerez-nimisestä kaupungista, jossa muuten pysähdyimme juomaostoksille matkalla Sevillaan Cadizista).
Hotellin kattoterassilta oli näkymä Sevillan kattojen yli. Siellä oli baari ja poreallas ja sinne sai tilattua aamiaista. Söimme siis hääpäiväaamiaisemme terassilla, samalla kun ystäväni Iina lauloi puhelimen välityksellä meille saman laulun, jonka hän lauloi meille kirkossa hääpäivänämme. Se on ihana muisto, joka on kätkeytynyt sydämeeni.
Meille huumori ja höpsöily ja sisäpiirivitsit ovat ehkä tärkeämpiä kuin yliromanttiset hetket, joten loppupäivästä vietimmekin hupsummalla tavalla. Päätimme, että viettäisimme aina hääpäivää sen teeman mukaisesti, mikä hääpäivä on kyseessä. Eli kun ensimmäisenä oli ”puuvilla” annoimme toisillemme lahjaksi jotakin puuvillaista. Kävelimme Sevillassa ainoastaan kaduilla, jotka olivat puuvillan alla:
Ja päivän lounas- ja illallisravintolat löytyivät googlaamalla ”puuvilla Sevilla”. Ravintoloilla ei kyllä ollut yhtään mitään puuvillan kanssa tekemistä. Ne vaan sattuivat olemaan ”Sevilla” ja ”ravintola” nimien alla googlessa. Mutta ihania olivat! Lounasta söimme kivasti sisustetussa paikassa:
Ja illallista modernissa sushiravintolassa, josta löytyy ainoastaan polaroid-kuvia. Niin, totta, otan hääpäivistä ainoastaan polaroid-kuvia ja laitan ne kirjaan johon kirjoitan mitä hääpäivät ovat pitäneet sisällään. Ensi vuonna on sitten paperihäät. Ehkä lahjaksi saisi liput konserttiin tai sanomalehtipenkin. (Sanomalehtipenkkiselitys: jos monta sanomalehteä pinoo toistensa päälle ja sitoo kauniisti saa niistä ison pinollisen sanomalehtiä. Sen kasan voi laittaa eteiseen (jonkun kivan sitruuna- tai oliivipuun ja 60-luvun funkkissohvan kanssa tietenkin) ja sanomalehdistä saa kivan penkin, jonka päälle voi istahtaa sitoamaan kenkiä. Pinon voi vielä maalata tai sitoa erittäin kivalla narulla, jotta siitä tulee hieno. En ikinä saa sanomalehtipenkkiä tehdyksi koska meille ei tule sanomalehteä)
Mutta takaisin Sevillaan! Viimeinen asia, minkä ajattelin vielä kertoa, on Sevillassa olevasta Metropol Parasolista. Metropol Parasol on keskustassa oleva ”aurinkovarjo”, eli superiso puurakennus, joka a) tuottaa varjopaikan aukiolle, jotta varjossa voi viettää aikaa, b)pitää sisällään kauppahallin ja c) arkeologisen museon. Parastahan rakennuksessa on se, että se on tehty suomalaisesta koivusta!
Hip hei, se Sevillasta. Hyvää tapasta oli.