Meidän piti oikeastaan lähteä pienelle retkelle mutta saavuttuamme Hertzin toimistoon sanoivat ettei heillä ollutkaan meille autoa. Suunnitelmat muuttuivat, joimme ulkona auringossa kahvin, rauhotuimme ja pohdimme mitä nyt sitten tekisimme. Näin kyltin, joka opasti, että Katarina Bangatanilla olisi maanviljeliöiden syysmarkkinat.

Ostimme leikkopapuja, tarhapapuja, salkopapuja, pieniä kesäkurpitsoja, kesäkurpitsan kukkia, persiljaa, tyrnimarjamehua, katkarapuja, kananmunia ja ricottaa. Teimme sitten ihanan (tukevan) lounaan, jossa omatekemää pastaa, siihen sekoitettiin ricottaa, sitruunaa ja mustapippuria. Päälle valkosipulissa ja sitruunasiivuissa ruskistettuja katkarapuja ja kesäkurpitsan siivuja ja liäski friteerattuja kesäkurpitsankukkia. Kokkailimme yhdessä, joimme valkoviiniä ja kuuntelimme musiikkia välillä tanssien. Päivä siis parani.

Ps. Huomasin kyllä saman minkä sinäkin ylläolevasta kuvasta, että voisin kyllä käydä leikkaamassa tuota tukkaa 🙂