Katsotaanpas mitä toin Keniasta ja Tansaniasta kotiin. Kuvan alareunassa olevat kolme kangasta ovat kanga-palasia. Tuo ensimmäinen vasemmalta on kanga, jonka yksi nainen toi minulle Mombasasta. Siinä on teksti, jonka nainen käänsi näin ”Kotini julkisivu ei kerro mitä meillä kotona tapahtuu” ja hän sanoi että naiset käyttäisivät sitä jos ovat rakastuneita ja onnellisia, etenkin onnelisia ja ylpeitä perhe-elämästään vaikka koti ulkoapäin katsottuna ei olekaan hyvässä kunnossa ja näyttää köyhältä. (Viikkoa myöhemmin näin naisella saman kangan, toinen nainen oikealta) Punaisen ja petroolinsinisen kangan ostin Kilimanjaron lentokentältä. Punainen on sunnuntaikanga, jota käytettäisiin kirkossa. Siinä lukee jotakin tähän tyyliin ”Olet siunattu kunhan uskot”. Petroolinsinisessä ei ole tekstiä, se on kuulemma moderni kanga. Petroolinsinisestä teen täyspitkän kietaisuhameen, punaisesta tulee kokopitkämekko ja tuosta harmaa-sini-valko kangasta teen kaikenlaista mutta sekoittaen valkoiseen ja punaiseen yksiväriseen kankaaseen. Kaikki kolme kangasta ovat erittäin vahvoja ja paksuja, ihan kuin Marimekon kankaat 60-luvulla.

Koko matkan ajan join erinomaista teetä, etenkin kardemumman, inkiväärin, kanelin ja neilikan makuisia vahvoja kupillisia joihin lisättiin kiehuvaa maitoa. Kun näin Mombasassa pienen teekaupan kävin ostamassa paketillisen inkivääriteetä ja paketillisen kaneliteetä. Aivan ihania. Esimerkiksi inkivääriteessä on kuivattuja inkiväärinpalasia eikä mitään epämääräistä jauhetta.

Tämä on ehkä hieman turistituote, kun paketissa kerrotaan miten kahvipavut ovat kasvaneet Kilimanjaro-tulivuoren kupeessa ja sitä rataa mutta tuota kahvia juon joka aamu, se on erittäin hyvää ja tuo kangaspakkaus vei sydämeni. Aijon täyttää tuon kangaspakkauksen kuivatulla laventelilla ja pitää vaatekaapissa muistuttamassa ihanasta matkasta.

Appelsiiniteetä. Tämäkin kangaspakkaus saa uuden tehtävän laventelipussina.

Käsinmaalattuja savi-korvakoruja.

Sen pituinen se.