Olimme hankkineet safarimatkame Tansanialaisen safariyrityksen kautta. Safariyritys oli varannut meille majoitukset antamamme budjetin/toivomuksiemme mukaan. Meillä oli yksi yö luksushotellissa, neljä yötä ”keskivertomajoituksessa”, yksi yö ihan kamalassa paikassa ja kaksi yötä Serengetin luonnonpuistossa olevassa telttaleirissä. Luksushotelli ja telttaleiri olivat ne parhaimmat.
Kun saavuimme leirille emme olleet uskoa asiaa todeksi. Olimme vain minuuttejaa aiemmin nähneet leijonia, puolisyöneen gasellin puussa (sen metsästänyt leopardi ei ollut paikalla) ja hyenan ja sitten vaan oppaamme pysäytti auton ja sanoi, että täällä nukumme seuraavat kaksi yötä! Kysyimme oliko alueella aitaa? Tuleeko eläimet lähelle? Leirin henkilökunta tyynesti totesi että päivisin eläimet kiertää leiriä koska pelkäävät ihmisiä mutta öisin valloittavat alueen. Ei ole aitaa, täällä elämme ”one with the nature”. Tyynesti totesivat vielä, että älkää sitten missään nimessä menkö teltasta ulos yöllä. Tuntuipa turvalliselta.
Leirillä oli kymmenen muuta vierasta, meidän ikäisiä espanjalaisia ja yksi tanskalaispariskunta. Söimme illallista yhdessä ja istuimme kertomassa savannitarinoita kokon ääressä. Oli todella hauskaa. Pimeän tullessa kävelimme telttoihimme ja menimme nukkumaan. Ensimmäisenä yönä heräsin kolmelta enkä nukkunut sen jälkeen sekuntiakaan. Kuulin murinaa, jonkun eläimen huutoa, kaikenkokoisia askelia, nuuskimista ja rapsutusta. Kamppailin ajatuksieni kanssa, oliko kyseessä pieni jänis vai iso peto? Siihen aikaan yöstä kun mielikuvitus voi olla aika vilkas.
Aamulla leirihenkilökunta kertoi että kyseessä oli lauma virtahepoja, leijonia, muutama hyena ja pahkasikoja. Näyttivät leijonien askeleita ja matkivat kaikkia ääniä ja kertoivat mistä eläimistä ne oli lähtöisin. Oppaamme sanoi, että kun oli illalla siivonnut autoa hyenat tulivat hänen telttansa ja autonsa välille ja hän sai hetken säikytellä niitä taskulampulla ennenkuin pääsi nukkumaan.
Seuraavana yönä heräsin taas, tosin tällä kertaa innostuneena enkä pelokkaana, avasin teltasta ”ikkunan” (eli hyttysverkollisen aukon) ja katselin ulos. Kuulin äänet niin vahvasti ja näin leijonan siluetin kävelevän ohi! Mikä kokemus! Aamulla leirihenkilökunta kertoi, että alueella oli ainakin ollut leijonia ja hyenoja ja ne olivat myös tapelleet keskenään.
Telttaleirillä nukkuminen teki minustakin urosleijonan näköisen..!
Tässä telttamme Serengetin telttaleirillä…
Auringonlaskut olivat kauniita. Ja hieman pelottavia, koska sen jälkeen tiesi, että piti antaa pedoille metsästystilaa.
