Olafur Eliasson on lempi -taitelijani/arkkitehtini. Olen kuunnellut Olafurin esitelmiä erilaisissa valaistuskonferensseissa, seuraan häntä kaikissa sosiaalisissa medioissa ja olen yrittnyt käydä katsomassa hänen teoksiaan siellä täällä ympäri maailmaa, jos on ollut mahdollisuus.

Tällä hetkellä Tukholman Moderna Museet:ssa on Olafur Eliassonin näyttely ”Verklighetsmaskiner” jonka ajatuksena on herättää keskustelua siitä mikä oikeastaan on totta ja miksi olemme varmoja, että se on totta. Näyttelyssä siis leikitään valon heijastumisen kanssa niin peileissä, vedessä kuin ilmassakin ja annetaan katsojan pohtia miksi jokin näyttää juuri siltä miltä se näyttää.

Näyttelyn lempihuoneeni oli tuo, jossa vettä sumutettiin keskelle huonetta ja riippuen mistä sumua katseli näkyi siinä eri valaisimien haijastuvaa valoa ja ihmisten liikkeestä johtuvia muutoksia sekä väri vaihtui sitä mukaa miten valo osui vesipartikkeleihin.

Sekä miehelleni että minulle tällaiset näyttelyt ovat ihania inspiraation lähteitä, kun teemme valaistusprojekteja. Pidän siksi juuri erityisesti käydä hänen kanssaan näyttelyissä koska meillä on hyvin erilaiset mieltymykset mutta innostamme aina toisiamme johonkin uuteen ja kivaan.

Olikohan tuo kokonainen iso sali, joka oli täytetty suurpainenatriumlampuilla jonkinlainen Olafurin protesti tienvalaistukselle? Täytyy googlata.

Ylläoleva värikäs huone ei ollut läheskään yhtä hieno, kun Your Rainbow Panorama Aros – taidemuseon katolla Århusissa, jossa koko Århusin kaupunkia voi katsella korkealta eri värisenä, eikä läheskään yhtä hieno kun Japanissa, Kanazawassa, jossa Olafurin värien läpi voi katsella Kanazawan 21st Century Contemporary Art- museon arkkitehtuuria, mutta Tukholmalle sopiva huone, saada hieman Olafur-fiilistä.