Jätimme Portugalin taaksemme ja suuntasimme Espanjaan, Cadiz-nimiseen kaupunkiin. Olimme varanneet hotellin, joka muuten oli hieno (uima-allas katolla, suora näkymä Cadizin katedraaliin!) mutta erittäin meluisa, joten emme saaneet nukuttua. Mieheni myös nyrjäytti nilkkansa eikä kykenyt kävellä askeltakaan pariin päivään.

Kävelin itse lyhyitä pätkiä kaupungilla ja palasin taas mieheni seuraksi. Cadizissa oli erittäin kauniita rakennuksia. Ja hienot auringonlaskut. 

Olimme ajatelleet lähteä Cadizista Ceutaan (pieneen Espanjalaiseen kaupunkiin, joka sijaitsee Afrikassa) mutta jalkaongelman takia vaihdoimme suunnitelmia. Mihenei sai valita plan B -ohjelman vointinsa mukaan ja itseasiassa se mitä hän valitsi osoittautuikin koko loman kohokohdaksi! Kävimme Playa de Bolonia nimisellä rannalla, jossa oli huikeat hiekkadyynit. Aivan ihana ranta.

Kävimme Tarifassa syömässä tonnikalaa, josta vieläkin puhumme, koska se voitti jopa Japanin Kanazawan kalamarkkinoiden tonnikalasushin! ja sitten koimme jotakin huikeata Gibraltarinsalmella…. Kävimme ensiksi Foundation For Information And Reserach On Marine Mammals:in tiloissa luennolla. Opimme, että Atlantin valtameri on korkeampi kuin Välimeri ja siksi vesi virtaa hurjaa vauhtia Gibraktarinsalmen pinnalla lännestä itään ja että Välimeri on taas Atlantin valtamerta paljon suolaisempi ja siksi vesi virtaa Gibraltarinsalmen pohjalla kovaa vauhtia idästä länteen. Nämä virrat saavat aikaiseksi erittäin ravintopitoiset olosuhteet kaloille ja nisäkkäille ja siksi Gibraltarinsalmella on erittäin vilkas merielämä vaikka olosuhteet muuten eivät ole niin hyvät (salmen ylittää yli kolmesataa rahtialusta jokaikinen päivä!!). Opimme myös, että tonnikalaa kuuluu syödä sen jälkeen kun se on päässyt välimereen, koska tonnikalojen kutualue on Välimeressä. Jos tonnikalaa syö Atlantista ei se ehdi lisääntyä…

Lähdimme sitten kymmenen henkilön ryhmässämme luennon jälkeen säätiön veneellä Gibraltarinsalmelle. Oli huikeaa nähdä Afrikka niin läheltä, kun en itse ole siellä (vielä) käynyt! Ja muutenkin elämys päästä Gibraltarinsalmelle veneellä oli kokemus. Hetken päästä näimme tuon näyn mitä ylläolevassa kuvassa on. Jotakin mieletöntä liikettä vedessä! Nopeaa, kuplivaa ja outoa.

Veneen kapteeni laski kierroslukuja koneesta ja lilluime lähemmäs tapahtumaa. Kokonainen tonnikalaparvi metsästi syömistä! Mikä uskomaton sotku! Tonnikala kun ui parhaimillaan noin 80 km/h hyppi hurjaa vauhtia ylös ja alas ja metsästi jonkunlaista silliä. Meri näytti kiehuvan!

Ilmassa näkyi ”lentäviä” pikkukaloja ja sinne tänne pomppivia, sitkeitä tonnikaloja. Mieletöntä! Sitten tonnikalaparvi rauhoittui ja pakeni saalispaikalta ja me jatkoimme ajelemista veneellä. Sitten näin tämän ja haukoin henkeä.

Miekkavalasperhe ui veneemme ympäri!

Ja ihan vierestä ja jopa veneemme alta sukeltaen niin, että tuntui että olisi voinut koskettaa niitä!

Siinä vaiheessa en valokuvannut vaan tuijottelin silmät suurina enkä ollut uskoa näkemääni. Nämä kuvat tajusin ottaa vasta siinä vaiheessa kun miekkavalasperhe tylsistyi meihin ja lähti etsimään muuta kiinnostavaa.

Vau. Olin sanaton. Vielä matkalla takaisin laituriin Tarifaan yksi delfiini tuli pinnalle tervehtimään. Säätiö, jonka aluksella olimme salmella, ottaa kuvia kaikista nisäkkäistä ja pitävät kirjaa montako erilaista lajia ja lajin edustajaa salmella on, syntyykö uusia ja uskovatko jonkun kuolleen, kun ei sitä näy enää. Gibraltarinsalmella asuu kuulemma 15 pallopäävalasperhettä vuoden ympäri, kaskelotteja salmen pohjalla on kesäisin syömässä, sillivalaita (se toiseksi suurin joka näyttää hieman sinivalaalta) näkyy yksittäisiä silloin tällöin kun uivat Välimereen tai Välimerestä takaisin Atlantiin ja miekkavalasperheitä näkyy ainoastaan heinäkuussa. Delfiinejä salmessa on kolmea eri lajiketta.

Kotimatkalla näky oli hieno. Aurinko laskeutui ja Afrikka näkyi niin kauniina Tarifan kukkuloiden takana.