Olen monesti miettinyt miksi lapsuudessa tuntuu siltä kun kaikki olisi yhtä suurta onnellisuutta ja aikuiseksi kasvaminen on monen mielestä huijausta, täynnä vastuuta ja ongelmia. Itse päättelen niin, että lapsena kokee jotakin uutta jatkuvasti ja elämä avartuu ja uuden havaitseminen, ymmärtäminen ja kokeminen tuottaa onnea. Monet jää aikuisempana johonkin pysähtyneeseen tilaan, jossa ei hanki uusia ystäviä, ei maista uusia ruokia, ei koe ja ymmärrä uusia asioita vaan pidetään kiinni rutiineista. Kun taas matkustaa, näkee uusia asioita, uusia värejä, erikoista kasvillisuutta, uusia eläimiä, maistaa uusia makuja, kommunikoi uudella tavalla, saa uusia ystäviä ja tuttavuuksia ja hoitaa asiat tavalla, jota ei olisi ennen tehnyt mieli avartuu ja se tuottaa onnea.

Tämä on oma käsitykseni onnellisuudesta. Kun kuulin tarinasta Hector And The Seach For Happiness halusin kovasti tietää mihin päätelmiin kirjassa/elokuvassa tullaan… en saanut käsiini kirjaa joten katsoin elokuvan. Tykkäsin elokuvasta kovasti! Suosittelen ainakin niille, jotka tykkäsivät The Secret Life Of Walter Mittystä, ovat hieman samankaltaisia.

Tuosta Hectorin listasta ymmärrän eniten numeroa viisitoista.