Noin kuukausi sitten tuli mieleen, että emme olleet pitäneet hiihtolomaa ja lomapäiviä löytyi hyvin siihen tarkoitukseen. Pohdimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme siihen tulokseen, että vaellusretkellä saisi sekä aurinkoa että liikuntaa – joka on aika ihana vastakkohta lentokoneessa tai toimistossa istumiselle!

Miehelleni tuli heti mieleen, että halusi näyttää minulle Tre Cime di Lavaredon ja siksi päädyimme Dolomiiteille.

Tre Cime eli kolme toppaa ovat tuossa, lähes 3000 metrin korkeudessa.

Halusimme tehdä muutaman tunnin vaellusretken Kolmen Topan ympäri, mutta matkalla oli liikaa lunta. Kolmenkymmenensentin polku, jota pitkin olisimme kävelleet oli pakkautunut lumella niin, että se oli kuin kovaa jäätikköä. Jos jalka olisi lipsunut olisi edessä ollut aika monen metrin liukumäki vailla pysähdystä, joten käännyimme ympäri.

Sehän ei näitä hupsuhattuja haitannut…

Vaan suuntasimme seuraavalle vuorelle, jossa näkyi enemmän ruohoa kuin lunta. Matkalla näimme kirkon.

Joka muuten seuraavassa kuvassa on tuo pieni musta möykky oikealla.

Seuraavalla huipulla oli paljon kiviä ja joku oli jo kirjoittanut nimensä niillä. Me romanttisesti näin:

Sitten etsimme sopivan kolon, johon ei tuullut niin paljon ja söimme lounaan. Sanoisin, että elämäni tähän asti paras lounasmaisema! 

Sitten vilkutimme vuorille heihei ja lähdimme muualle seikkailemaan.