2 kuukautta vanha tyttäremme on nukkunut nyt kahden viikon ajan 9 tunnin yöunia. Emme tiedä onko tämä vain lyhyt vaihe? Emme tiedä olemmeko me onnistuneet tekemään jotakin sen eteen vai vaan siksi, että se kuuluu hänen luonteeseensa? Mutta ajattelin kuitenkin jakaa mitä olemme tehneet sen eteen, jos se ehkä voisi auttaa jotakuta muuta.

Kun Iselin synty, sairaalassa kehoitettiin herättämään hänet 2-4 tunnin välein syömään. Iselin ei halunnut syödä, hän halusi vain nukkua ja nukahtikin koko ajan rinnalle. Sairaalassa kehoitettiin ottamaan häneltä vaatteet pois ja pestä häntä kylmällä vedellä, jotta hänen olonsa ei olisi liian mukava, että nukahtaisi. Tämä kokemus oli minulle hieman traumaattinen.

Kun pääsimme kotiin tämä sairaalasta saatu huoli jäi päälle ja aina kun Iselin hiemankin äänehteli syötin häntä. Olihan jo kaksi tuntia kulunut ja hän inisi enkä todellakaan halunnut pestä häntä kylmällä vedellä ja nähdä miten hän kärsi siitä.

OLLA RUOKKIMATTA YÖLLÄ

Tärkein asia siis 9 tunnin yöunille oli, että MINÄ ymmärsin, ettei hän ollut enää vastasyntynyt vaan jo kaksikuukautinen ja ettei hän tarvinnut ruokaa yöllä vaan hän kasvaa hyvin ja hänellä on päivisin kova ruoahalu. Minun siis piti osata olla ruokkimatta ja antaa hänen vaipua takaisin uneen kun hän heräili unisyklien välillä. Tämä oli todella vaikeaa, koska kun heräsin hänen ääntelyynsä ensimmäinen reaktioni oli mennä hänen luokseensa ja ottaa hänet syliin ja ruokkia häntä.

Tähän sitten auttoi, että yhtenä yönä minulla oli kuumetta. Nukuin koko yön niin syvästi, etten ole kuullut mitään ja aamulla hämmästelin kun olimme nukkuneet 9 tuntia ja Iselin hymyili omassa sängyssään ja nauroi kun näki naamani. Tämä näky sai minut ymmärtämään, että itse olin aiheuttanut huonon oravanpyörän! Olin ruokkinut häntä kun hän inisi. Ei hän silloin tarvinnut ruokaa vaan lisää unta. Kun hän siten heräsi siihen ruokailuun hänellä oli vaikeampaa taas nukahtaa uudestaan. Kun hän oli yliväsynyt hän alkoi raapia päätänsä ja tukkaansa, joka herätti häntä lisää. Myös kun hän söi yöllä hän heräsi siihen, että vaippa oli täynnä. Eli nyt kun annan hänen nukkua, hän saa tarpeeksi unta ja herää iloisena eikä vaippa vaivaa eikä hän itke yöllä yliväsymystä.

Minun piti siis oppia olikohän oikeasti hereillä, silmät auki pyytämässä ruokaa? ei, silmät olivat kiinni ja hän vaan äänehteli unessaan. Olen myös herännyt tähän edellisten kahden viikon aikana ja hieman paijannut hänen päätänsä ja huomannut että hän vaipuu taas takaisin uneen eikä kyse ollut laisinkaan nälästä.

KAPALO

Kun Isse oli vastasyntynyt yritin kapaloida häntä mutta hän onnistui pääsemään ihan mistä tahansa kapalosta irti. Lopetin siis kapaloimisen. Kun hän nukkuu sikeästi on hän ihan paikoillaan mutta kun hän heräilee unisyklien välillä ja nukahtelee uudestaan alkaa hän huitoa käsillään. Monesti hän huitoo itseään naamaan ja herää siihen ja itkee kun ei ymmärrä kuka häntä oikein löi tai kuka varasti hänen tuttinsa. Yritin löytää tähän huitomiseen jotakin apua ja kaikkialla sanottiin, että lapsi kuuluu tällaisessa tapauksessa kapaloida. Mutta miten? Hänhän pääsi kaikesta irti. Etsin siis taas Internetistä apua ja löysin ErgoCoCoon nimisen unipussin! Litamme Iselinin unipussiin vasta kun hän on jo melkein unessa (muuten hän alkaa nyrkkeillä ja venytellä sitä vasten ja herää entistä enemmän), suljemme sen rauhassa ja hän nukkuu siinä oikein onnellisena koko yön.

(MELKEIN) DREAM FEED

Amerikkalaiset puhuvat usein lasten uniasioissa ”dream feedistä”, eli kun lapsi jo nukkuu hänelle annetaan vielä tuttipullo jotta hän unessaan täyttää vatsansa maidolla ja kykenee nukkua aamuun asti. Iselinille annetaan myös tuttipullo maitoa mutta ei ihan samalla tavalla. Illalla imetän häntä hieman tiheämmin, ehkä noin tunnin välein. Viimeinen ruoka-annos, jonka hän sitten saa, on lämmitettyä rintamaitoa tuttipullosta. Hän ei siis ole vielä nukkumassa, eli ei ihan dream feed, vaan tämä on osa meidän iltarutiinia ja samalla hän myös syö illalla ekstrapaljon, että kykenee nukkua aamuun asti.

ILTARUTIINI

Aloimme tehdä samaa asiaa joka ilta, merkkinä siitä, että on nukkumaanmenoaika. Hänelle puetaan pyjama päälle ja vaippa vaihdetaan. Hänet on imetetty ja hän on röyhtäissyt. Istahdamme hänen sängynsä viereen ja himmennämme valot. Laitamme valkoista kohinaa taustalle. Hän saa tuttipullosta lämmintä maitoa. Kun hän on alkanut syödä himmennämme valoja lisää. Huoneessa on hyvä lämpötila, pimeää, valkoista kohinaa taustaäänenä ja hän syö maitonsa loppuun sylissämme ja lähes nukahtaa siihen. Hänellä on turvallinen, rauhallinen olo. Hän saa tuttinsa ja nostamme hänet sänkyynsä. Hän on melkein unessa mutta ei ihan. Suljemme unipussin ja laitamme viltin päälle. Annamme hänen vaipua uneen.

VALKOINEN KOHINA

Laitamme hänelle Youtubesta valkoista kohinaa taustalle. Hän nukahtaa siihen ja pidämme kohinaa päällä sen verran, ettei hän herää jos täytämme illalla tiskikoneen tai pesemme hampaamme. Kun mekin olemme sitten hiljaa poistamme kohinaäänen. Joskus jos hän herää yöllä ja on levoton, voi olla, että laitamme kohinan taas päälle. Se rauhoittaa häntä mielettömästi. Itseasiassa minäkin olen ruvennut tykkäämään siitä. Kun alan taas äitiysloman jälkeen työskennellä ja edessä on työmatkoja enkä saa nukuttua hotellissa alan taatusti kuuntelemaan sateen ropinaa! Tämä on lempikohinani. Onneksi Iselinkin tykkää siitä koska kuukauden pölynimuriäänen kuuntelun jälkeen minulla meni hermo.

PÄIVÄUNET

Päivällä nukkuminen ja yöllä nukkuminen on meillä ihan erilaista. Päivisin on valoisaa, emme laita häntä päikkäreille pimeään huoneeseen. Päivisin on normaalit vaatteet päällä ja äänitaso niin kuin äänitaso on. Emme kuiski tai hiivi. Hän nukkuu päikkäreitä ihan missä vaan mutta ei omassa sängyssään. Eli autossa autoistuimessa, sylissäni kahvilassa, sohvalla vieressäni, Stokke-tuolissa keittiössä, ystävien luona. Päivisin emme anna hänen nukkua 2 tuntia pidempiä päiväunia. Hän saa siis nukkua ihan niin paljon kun väsyttää, vuorokaudessa ainakin 15 tuntia, mutta jos hän on ollut sikeässä unessa jo 2 tuntia eikä herää itsekseen herätämme hänet. Vaihdamme vaipan, leikimme hetken, syötämme ja jos häntä taas nukuttaa saa hän taas nukkua. Ja mielellään siis saa nukkua, koska yliväsynyt vauva nukkuu myös huonosti yöllä.

MISTÄ EMME VÄLITÄ

Kun luin ja opiskelin vauvojen unista, monesti sanottiin, että pitää antaa vauvan huutaa ja että vauva ei saa tottua propseihin jne.  Me emme ole välittäneet mistään, mikä ei tuntuisi meillekään hyvältä, jos olisimme vauva 🙂 Haluamme että tyttärellämme on turvallinen olo ja olemme enemmänkin yrittäneet maalaisjärjellä päätellä mikä on juuri meille se oikea tapa. Tarkkailimme häntä monena yönä ja kävimme läpi juuri meidän ”ongelmamme”. Eli ensinnäkin, olikohän oikeasti hereillä ja ruuan tarpeessa? Jos ei, mitä siis muuta voisimme tehdä kun hän ääntelee? Paijata? Vaipuukohän taas uneen? Kun hän huitoo ja herää siihen, mitä siihen avuksi? Onko olemassa mitään mikä rauhottaisi häntä? Ja näin pääsimme jyvälle mikä juuri meitä auttaisi.