Olin ajatellut ostaa Amsterdamista kivat talvikengät. Matalapohjaiset. Kauniit. Nahkaiset. Jotkut naiselliset nilkkurt. Ajattelin myös, että jos en niitä Amsterdamista löydä niin Tukholmasta sitten. Massimo Duttilla, Nilssonilla, Rizzolla ja &Other Storiesilla on monia todella kauniita.

Mutta ulkona on räntäsadetta jatkuvasti. Emme ole nähneetkään lunta ja joka aamuinen ajatus on, laitanko kumisaappaat vai haluanko pilata nahkasaappaani. Pohdin päivän työtapaamisia ja päädyn usein nahkasaappaisiin ja sitten vältän ulkona olemista. Paitsi viikonloppuisin, kun olen pitempiä aikoja ulkona, puen nuo hyväsä kunnossa olevat mutta aika rumat nahkamaiharit jalkaan jotka löytyvät kuvasta. Niissä on vuori ja niihin mahtuvat villasukat.

Ja tiedättekös, miksi ostaisinkaan uusia kenkiä, kun niistä tulisi yhtä mutaiset kun rumista kengistäni? Päädyin siis siihen, että jatkan rumien kenkien tallustajana ja ostan uusia ihania nilkkureita sitten kevääksi. Eilen kaupungilla kävellessäni huomasin, etten ollut ainoa. Luulisi rumien, mutaisten nahkamaihareiden olevan uusinta muotia, sillä niin monella oli samanlaiset kintuissaan.