Kerroin raskaana ollessani, että emme halua lastenvaunuja vaan haluamme käyttää kantoliinaa ja kantoreppua. Nyt kun olemme harrastaneet tätä puolitoista kuukautta olemme olleet päätöksestä oikein tyytyväisiä. Meillä on trikoinen kantoliina (Babylonian Tricot-Slen), kudottu kantoliina (Little Frog Jacquard wrap) ja kantoreppu (Emei Babyn Baby Size).

Kun Iselin oli 3 päivää vanha tulimme kotiin sairaalasta ja pian sen jälkeen kokeilin trikoista kantoliinaa kotona. Iselin nukahti siihen tyytyväisenä ja olo oli mitä ihanin! Lämmin, halaava, söpö. Francesco kokeili kantoliinaa ja sama vaikutus. Ei hän sitä halunnut riisua.

Kun Iselin oli viikon vanha lähdimme ensimmäistä kertaa ulos kantoliinassa. Iselinillä oli tavalliset sisävaatteet (erilliset sukat ja housut, ei potkupukua!) ja pipo ja sitten kantoliinan päällä talvitakkini. Tämän jälkeen kävimme joka päivä kantoliinassa kävelyllä, ruokakaupassa, kaupungilla, kahvilla.

Kun Iselin sitten oli noin kuukauden vanha häntä alkoi kiinnostaa ympäristö paljon enemmän. Hän siis ”istahtaisi” mielellään liinaan, mutta ei halunnut viimeistä liinanosaa pään yli ennenkuin nukahti, koska oli hauskempaa katsella ympärilleen. Liinahan ei tue niskaa ellei se peitä osan päästä. Tämä sai aikaan sen että kotona kävelimme liina päällä kunnes hän nukahti ja sitten vasta lähdimme ulos. Ulkona oli myös haastavaa jos hän heräsi kesken ulkoilun, koska silloin hän venytti päätänsä ulos liinasta ja jouduimme olemaan varuillammme niskan takia. Tästä syystä hankimme kantorepun.

Hankimme Emei Baby-merkkisen kantorepun juuri sen takia, että se on repun ja liinan risteytys ja sitä voi siis käyttää jo nyt, eikä tarvitse odottaa vauvan olevan noin 5/6 kuukautta vanha. Iselin rakastaa reppua! Hän nukahtaa siihenkin lähes heti mutta sen ajan kun on hereillä voi katsella helposti ympärilleen, eikä ärsyynny kun pään päällä ei ole liinaa.

Kun Iselin hieman kasvaa alamme käyttää kudottua kantoliinaa. Sitä emme käytä tällä hetkellä samasta syystä kun trikoista liinaa, mutta kun tyttäremme osaa itse kannatella päätään haluan kokeilla kaikkia hienoja sidontatapoja! Kudottu liina on niin tyylikäs!

Meillä siis ei ole lastenvaunuja. Meillä on Simpleparnting Doona-autoistuin, jossa pyörät, jota olemme käyttäneet 3 kertaa muualla kuin autossa. Kun Iselin nukahtaa istuimeen, se on helppo nostaa ulos ilman sen enempää sähläämistä ja Iselin voi jatkaa nukkumista kun me olemme esimerkiksi kuljeskelleet museossa. Doonassa on pienet pyörät, joten se ei ole tarkoitettukaan käytettäväksi lastenvaunuina… mutta pyörii ympäri paikallaan ja on erittäin näppärä!

Meille siis kantaminen on sopinut erittäin hyvin! Asuinpaikallamme on erittäin vaikea kuljeskella lastenvaunujen kanssa mukulakivien takia. Täällä ei myöskään saa mennä kahvilaan, ravintolaan tai kauppoihin lastenvaunujen kanssa puhumattakaan millaista kohtelua saa joukkoliikenteessä. 

Kun menemme sisälle avaamme takin ja poistamme Issen pipon, näin hänelle ei tule liian kuuma. Vaihtovaippa kulkee repussa.