Tänään olen työmatkalla Etelä-Norjassa Kristiansandissa. Kristiansand on supersoma kesäkaupunki- näin sateisella syyssäällä ehkä hieman tylsänpuoleinen. Koko keskusta on täynnä värikkäitä puutaloja kuten myös kaikissa ympäröivissä rinteissä ja jokatosessa puutalossa on joko sistustuskauppa tai kahvila.

Kun laskeuduin kävelin tottuneesti lentokentältä pihalle etsimään taksijonoa. Näin kyllä taksikyltin mutta en takseja. Hetken aikaa seisoskelin katsoen vasemmalle ja oikealle. Ei sielun sielua. Lentokoneen kanssamatkustajani kävelivät omiin autoihinsa ja huristelivat menemään. Kävelin takaisin lentokentän sisälle ja sen ainoalle tiskille ja kysyin miten keskustaan pääsee jos ei ulkona takseja ole. ”On niitä yleensä kaksi jokaisen laskeutumisen yhteydessä mutta et varmaan ehtinyt mukaan, tässä taksinumero”.

Soitin numeroon ja toisessa päässä puhuttiin hieman tanskaa muistuttavaa norjanmurretta. Kyselin taksia lentokentälle ja nainen vastasi (jos tulkitsin murretta oikein) ”Pöh- te kaupunkilaiset! Ei minkäänlaista kärsivällisyyttä! Kyllä ne taksit sinne sitten palaavat kunhan ovat ensin vienneet edelliset!”. Menin siis takaisin ulos odottamaan ja vartin kuluttua taksi ajoi lentokentän pihaan. Kaupungissa kävin kahvilla odottamassa koleegaani Mariannea joka ajoi Kristiansandiin.

Kahvilan nimi oli Unelmapaikka ja se oli supersoma sisältä. Kävimme muutaman tunnin projektikokouksessa asiakkaittemme kanssa ja sitten palasin taksilla lentokentälle. Tällä kertaa en soittanut itse vaan pyysin hotellin respanaista auttamaan ja sujui paljon nopeammin 🙂 Kentällä olen etätyöskennellyt ja ostin seuraavat ”matkaeväät”:

Näinkin tapahtumarikkaita nämä työmatkani ovat.