Tyttäremme Iselin Ingeborg syntyi viikko sitten aamuvarhain virne huulilla ja tukka irokeesissä. Synnytys kesti päiviä, oli suurimmaksi osaksi täysin luonnollinen, ilman kipulääkitystä kuten olin toivonut. Iselin syntyi ihanassa sairaalassa, joka sijaitsee Comon viereisessä kylässä San Fermo della Battagliassa (nimi tarkoittaa San Fermon taistelua). Miten hän sen syntymäpaikan saa tulevaisuudessa tavata, ohho. Mutta taistelumainen syntymäpaikka sopii tuolle sisupakkaukselle mainiosti.

Sisukkuuden lisäksi on hän kova tyttö venyttelemään, nukkumaan ja syömään. Lempiharrastuksiin kuuluu katsella isää suurilla silmillä kun perhe pitää iltaisin laulusessioita. Iselin on hyvin ilmeikäs ja meistä tuntuu siltä että keskustelemme ja kommunikoimme toistemme kanssa. Kun Isse nukkuu hän näkee paljon unia ja koko keho heiluu sinne tänne. Parasta on kun hän hymyilee unissaan.

Iselinin äiti toipuu hyvää vauhtia ja voi oikein hyvin. Hormoonit tietenkin ajavat vuorstorataa ja mieli muuttuu laidasta laitaan. Olen ruvennut itkemään monesti siitä, että olen vaan niin onnellinen. Ja Francesco ja minä emme ole ikinä ennen nauraneet niin paljon kun kuluneen viikon aikana. Joka päivä Iselin ilmeilee tai tekee jotakin joka saa meidät purskahtamaan raikuvaan nauruun.

Minulla sattui olemaan syntymäpäivä samana päivänä kun lähdin sairaalaan, 2 päivää ennen Iselinin syntymää, joten juhlat jäi pitämättä. Vietimme sitten perheen keskeiset syntymäpäiväjuhlat sushiravintolassa. Oikein maukas ratkaisu! Yhtenä päivänä kävimme myös Comon kunnantalolla rekisteröimässä Issen syntymän ja se tehtiin Italialaiseen tapaan monen byrokratia-askeleen kautta ja Iselin sai oman A2 kokoisen paperin kaupungin väestörekisteriin, joka on siis myös olemassa mappina!

Tänään, kun Iselin täytti viikon, juhlistimme sitä järvenrantakävelyllä ja söimme kakkua kivassa kahvilassa. Iselin oli myös ensimmäistä kertaa kantoliinassa ja rakasti läheisyyttä. Hänen ensimmäinen viikkonsa on ollut aivan ihana.