Tyttäremme Iselin on tänään 9 kuukautta vanha. 

Viime kuukausi on ollut kaikista kuukausista jännittävin, koska Iselin aloitti päiväkodin ja minä itse palasin töihin. Päiväkoti on oikein kiva, vain 200 metrin päässä kodistamme. Ensimmäiset päivät Iselin oli siellä vain tunnin, koko tunnin ajan istui hiljaa ja katseli muita ja sen tunnin jälkeen nukkui ainakin 3 tuntia putkeen! Olipas stimuloivaa!

Nyt 3 viikon totuttelujakson jälkeen Iselin on jo omassa elementissään. Kun hänet vie aamulla hän lähtee jo omin päin ryömimään leikkihuoneeseen päin innoissaan. Hän nukkuu ja syö ja on iloinen. Kun olen käynyt hakemassa hänet katselen joskus ikkunasta mitäs hän puuhailee ennenkuin näyttäydyn. Hän aina riehuu kuin mikäkin! Yrittää kiivetä sittereissä olevian pikkuvauvojen päälle, seisoo nukkumaan menevien lasten vieressä ja kiljuu heille riemukiljuntaa, yrittää kiivetä pöydälle ja haluaa pussata kaikkia. Kuulen aina ”Ei, Iselin, mennäänpäs leikkimään tänne…”, ”Iselin, ei taas! Nyt keksitään sulle…” ”Iselin!”…

Löysimme leikkipuiston, jossa on Isselle sopiva keinu ja olemme useasti käyneet keinumassa. Iselin nauraa ja haluaa kovempaa ja kovempaa vauhtia!

Jouduimme leikkaamaan hänen tukkaansa, koska ohuet, pitkät hiukset ärsyttivät häntä. Keinujen lisäksi häntä kiinnostaa kovasti tällä hetkellä: rumpujen soitto (hän soittaakin daraboukaa oikein hyvin!), suut (pussaileminen, suiden maisteleminen/haisteleminen/koskettaminen, muiden hampaiden raapiminen, muiden kielet ja miten niistä saisi otteen), muut lapset (etenkin hieman vanhempien lapsien katsominen ja matkiminen) ja keskustelu! Iselin ei osaa sanoja mutta puhuu mielettömän paljon! Tätätä, dädädädädä, mämämmämämääää, täh, täh, aijaijaij ääniä kuuluu ihan heräämisestä nukahtamiseen asti. Joskus myös nukahtamisen jälkeen.

Onnea Isse 9 kk!