Vihannessosekeittoa, on jotain mitä olen oppinut tekemään vasta sen jälkeen kun aloin viettää enemmän aikaa Italiassa. Nuorempana kun kokeilin vihannessosekeiton tekemistä laitoin liian vähän vettä (keitto oli liian tuhtia), liian vähän erilaisia vihanneksia tai jopa pakastevihanneksia (hyi!) enkä ikinä lisännyt tomattisosetta, en krutonkeja, en tabascoa enkä chiliä.

Italialaisilta olen siis oppinut, että vihannessosekeittoon heitetään kaikenlaisia vihanneksia (zuccinia, porkkanaa, perunaa, erilaisia papuja, broccolia, sipulia you name it) ja kun ovat kiehuneet valmiiksi ja ovat soseutettu, sekaan lisätään tomaattisosetta. Sellaisenaan vihannessosekeitto on ookoo ja lautasellisen saa syötyä. Mutta jos sitä haluaa nauttia kunnolla, siihen lisätään muutama tippa chiliöljyä (meillä on kotona ihan itsetehtyä; purkissa oliiviöljyä ja kuivattua chiliä), krutonkeja ja jos on aikaa jokaisen krutongin päälle tippa tabascoa. Tabasco ja chili eivät tee keitosta voimakasta (itse en tykkää tulisesta ruuasta) mutta tuovat vihannesten maun ihan eri tavalla esille.

Ennen tein vihannessosekeittoa, jos mieli teki jotakin terveellistä. Oppimieni niksien myötä vihannessosekeitosta on tullut herkkua jota jopa kaipaan aina välillä.