Perjantain happihyppely
Olipas rankka työviikko! Haastattelin kymmentä PR-toimistoa viikon mittaan. Pidin kotitoimistoa, jotta pystyisin puhua rauhassa. Vaikka iltaisin kävinkin lenkillä, ruokakaupassa tai ystäviä tapaamassa, tuntui perjantaina, että oli ollut neljän seinän vankina, puhunut samaa asiaa kymmeniä tunteja ja tuli aivan pakottava tarve viettää hieman omaa aikaa kaupungilla. Kävelin Södermalmia ristiin rastiin, joka myöhemmin osoittautui 11,6 kilometrin matkaksi.
Söin chia-puddingia ja join inkiväärijuomaa välipalaksi ja kävin neljässä second hand liikkeessä. Etsin inspiraatiota ja katselin ekstratarkasti mattoja, syviä lautasia ja kukkaruukkuja. Löysin kaksi villaneuletta ja kengät.
Valokuvailin, mietin, haaveilin ja suunnittelin. Kävin Papercut-kaupassa, joka on yksi lempparikauppojani. Kauppa myy kaikenmaailman ei-niin-mainstream-lehtiä, ihania kirjoja, hömppiä novelleja ja pöhköjä syntymäpäiväkortteja. Kaupassa voi helposti selailla asioita tunnin. Huomasin hetken kuluttua, että jokin oli erilailla, jokin ei ihan täsmännyt. Ja tajusin kaikkien puhuvan kaupassa suomea! Olimme minä, yksi äiti-tytärpari, kaksi teiniä ja yksi pariskunta…ja kaikki puhuivat (minä en tietenkään ääneen) suomea! Ja tietenkin suomalaiseen tapaan, kukaan meistä ei naurahtanut asialle tai kommentoinut mitään tuota kummallisuutta eikä tervehtinyt muita vaan kaikki jatkoimme omia selailujamme ja kuiskimista häiritsemättä toisiamme. Voi Suomi ja kulttuurisi, olet niin hassu.
Toisella puolella Papercutia näin liikeen joka myy vain ja ainoastaan valaistuja kylttejä, johon voi valita tekstinsä. Ihanaa, miten meillä kaikilla on omat intohimomme ja business-ideamme.
Kotimatkalla piipahdin Granpan alennusmyynteihin ja päätin, että tulevalle kuva-taulu-kollaasi-seinällemme tulee edottomasti puukehyksiä. Olen miettinyt mustia ja valkoisia ja metallisia ja ollut kallistumassa puuhun mutta nähtyäni nuo Granpassa tiesin varmasti haluavani puuta. Granpa on ihana kauppa, joka myy kivoja Ruotsissa suunniteltuja vaatteita, second hand huonekaluja, vanhoja koulutauluja, HAY:n huonekaluja, Muuton valaisimia… mutta hintaan joka ei vaan ole kallis vaan ihan väärä. Nuo neljä pientä taulua, jotka sisältävät siis raamin ja printatun julisteen maksoivat 180 euroa kappale.
Mutta minähän en ollut ostoksilla (enkä ikinä ikinä ikinä maksaisi noin väärää hintaa) vaan elämässä kotitoimiston ulkoista elämää, joten istahdin hetkeksi Nytorgetille katsomaan ilta-aurinkoa ja tekstiviestittelemään perjantain iltaohjelmasta. Tapasin muutaman Francescon kolleegan ja ehdotin heille alueen parasta olutpaikkaa.
Nytorgetin kulmalla on ihania vanhoja taloja. Niistä tulee sellainen olo, että olisi Pellingissä venereissulla ja muistin miten ihanaa oli lapsena hyppiä Suomen saariston kallioilla paljain jaloin.
