Rakkaustarina
En muista milloin olen ensi kertaa maistanut Mikkeller-olutta mutta sen muistan että ihastuin sekä etikettiin että olueen makuun. Kerran join aivan tosisuperhyvää Mikkeller-olutta vanhemmillani, kun äitini oli ostanut ”muutamia spesiaalioluita kun lapset tulevat kerrankin käymään kotona”. Etiketissä oli ananas mutta se oli joku special edition jota myytiin vaan sen sesongin ajan. Spesiaalia siis koko rahan edestä.
Kerran maistoin Urban Delissä Kärlek-nimistä Mikkeller olutta ja tiesin olevani rakastunut.
Sitten tapahtui jotakin ennennäkemätöntä, Mikkeller avasi oman baarin Tukholmaan ja jopa työpaikkani viereen! Halusin niin kovasti käydä siellä ja muutaman kerran kasasin kavereita yhteen ja menimme… no ovelle jonottamaan. Joku muukin oli rakastunut. Emme ikinä mahtuneet sisälle ja monen yrityksen jälkeen annoin jo asian olla. Taisin jopa unohtaa paikan olemassaolon.
Eilen tuli tosin mieleen, että palkkapäivä on ensi viikolla, mikä tarkoittaa sitä, että baarit ja ravintolat huokuvat Tukholmassa tyhjyyttä.
Mikkeller ei ollut tyhjä, seitsemän hengen seurueemme sai nipin napin seisomapaikat, mutta se oli sen arvoista. Mikkeller-baarista sai tilata joko tosi ison oluen tai todella pienen ja todella pienihän oli mahtava valinta kaikille niille, jotka halusivat maistaa monia makuja.
Kuten kaikissa rakkaustarinoissa myös tässä tarinassa on imelä loppu. Mieheni kävi nimittäin lauantaiostoksilla Systembolagetissa ja toi sieltä kaksi olutta lauantain treffijuomaksi- Mikkellerin Kärlek vinter editionia.
