Raskaus

Tänään on äitiyslomani ensimmäinen päivä. Olen viikossa 35 eli 86% raskaudestani on takanapäin.

Olo raskauden ajan

Ensimmäiset 14 viikkoa oksetti. Oksetti voimakkaasti ja ihan koko ajan. Öisin, aamusin, päivisin, iltasin. En oksentanut kertaakaan mutta oksetti, halusin syödä vain kaikkea joka tuntui superfreessiltä (vesimeloni, appelsiini, greippi). Lääkärit kehoittivat syömään jotakin kerran tunnissa. Söin raakaa porkkanaa ja hapankorppuja ja vesimelonia, makasin sohvalla ja tein töitä makuuasennosta. Urheileminen sai pahoinvoinnin pois urheilemisen ajaksi mutta kun keho sitten joutui jaksamaan raskautta ja urheilemisesta palautimista voin kaksinkerroin pahoin urheilemisen jälkeen. Lihosin näiden viikkojen aikana noin 5 kiloa.

Viikolla 14, yhtenä sunnuntaina heräsin hyvinvoivana ja energisenä. Sinä päivänä pesin 8 koneellista pyykkiä, pakkasin 17 muuttolaatikkoa, juoksin SATSilla 2 tuntia crosstrainerilla, kävin ruokakaupassa ja tein koko viikon ruuat valmiiksi pakastimeen. Energiatasoni jatkui näin ainakin nyt viikkoon 35 asti. Muutimme Italiaan, kävimme kesälomamatkalla, muutimme Milanosta Comoon, kävimme lukuisilla vaellusretkillä, kävimme Venetsiassa retkellä ja Sveitsissä ja olin energinen ja onnellinen ja innoissani. En lihonnut yhtään sen enempää, vaan edelleenkin viikossa 35 se sama 5 kilon lisä.

32 raskausviikon jälkeen aloin ensimmäistä kertaa tuntea, että ei kehoni ollutkaan niin joustava kun luulin. Huomasin, että oho, minullahan on vatsa ja se vatsa on hieman tässä nyt edessä kun halusin tehdä jotakin. Alkoi olla enemmän kömpelö olo esimerkiksi poimiessa tavaraa lattialta tai solmiessa kengännauhoja.

App-apu

Ruotsissa latasin puhelimeeni Ruotsin kätilöseuran appin, joka on ollut ihana. Joka viikko appi on kertonut mitä voi tuntea sillä viikolla ja tekstit ovat menneet ihan nappiin! Kun appi on sanonut, että tällä viikolla voit tuntea selkäkipua niin on ollut rauhallinen olo, jos sitten on tuntenut lievää selkäkipua eikä samantien soittanut lääkärille. Tai appi on kertonut milloin olen mitä luultavammin enemmän kiukkuinen ja milloin todella väsynyt. Tottakai kävisin lääkärillä, jos jokin olisi oikeasti kivuliasta tms mutta appi on ollut ihana lisätuki ja myös kiva Francescolle. Olemme lukeneet joka sunnuntai-aamu herättyämme mitä uutta on luavssa tulevalle viikolle, niin lapsen, äidin kuin isänkin suhteen ja vinkit ja infot ovat olleet todella mahtavia.

Kulttuuriero

Olen ollut jollakin tapaa mukana raskauskeskusteluissa niin Suomessa, Ruotsissa kuin Italiassakin oman raskauteni aikana. Ruotsissa lapsiluku naista kohden on 1,88, Suomessa 1,71 ja Italiassa 1,37 ja jotenkin raskautta kohdellaankin numeroiden mukaisesti, oman kokemukseni perusteella. Ruotsissa raskaus on kuin mikä tahansa asia, ei paljon kiinnitetä huomiota kaikenmaailman testeihin ja ruokavalioihin vaan raskaana oleminen on niin tavallista ja koko kulttuurissa tunne on sellanen että no ihan sama. Se siitä, hällä väliä, ihan normaalia.

Suomessa mielestäni ollaan astetta enemmän tunnollisia. Puhutaan enemmän ruokavalioista, lapsi-foorumeissa on paljon pohdintoja ja kaikkea testataan ja seurataan astetta enemmän kuin Ruotsissa mutta yleisesti kulttuurissa ei pidetä raskautta myöskään ylidramaattisena asiana.

Italia taas näihin kahteen maahan verrattuna on ihan eri asteella. Veri-ja pissakokeita sekä ultraäänitutkimuksia tehdään kuukausittain, kaupoissa ja virastoissa raskaanaolevat pääsevät vanhuksia ja invaliidejäkin ohi jonoissa ja jopa ventovieraat ihmiset voivat ryhtyä pussaamaan vatsaasi bussipysäkillä! Lääkärit haluavat mielellään että tapaat vielä ne 15 muuta spesialistia ja sinua syynataan ja seurataan kun olisit ihme.

Keslustelut mitä olen käynyt Ruotsissa asuvien raskaana olevien ystävieni kanssa on eniten ollut minkä merkkinen lastenvaunu on nyt voittanut ja minkä kilpailun ja minkä sävyistä harmaata lapsen pyjamaan hankitaan. Suomessa asuvien raskaana olevieni ystävieni kanssa tai mitä olen blogeista lukenut keskustelu on enemmänkin sen mukaista mitä olen tähän postaukseen kirjoittanut. Pohditaan yleisellä tasolla mitä tahansa asiaa siis. Italiassa taas ollaan dramaattisia ja naiset jakavat mielellään traumaattisia tarinoita ja käydään keskusteluryhmissä keskustelemassa kamalista anopeista, jotka aina sotkeutuvat perheen asioihin.

Vaatteet

Heti ekoina viikkoina vatsani turposi. Farkut tuntuivat kamalille pyöräilessä joten hankin aika pian rakausleggingsit. Leggingsit olivat liian isot, koska eihän minulla ollut baby bumpia niitä täyttämään, mutta tuntuivat ihanille pyöräilessä, kun mikään ei painanut vatsaa. Niitä olen käyttänyt kotihousuina ever since.

Koko kesän käytin ihan tavallisia kesävaatteitani.

Kun syksy saapui ostin yhdet raskausfarkut, yhden raskauskeepin takiksi ja niiden kanssa olen käyttänyt tavallisia paitoja ja puseroita. Hankin yhdelle työmatkalle raskausmallistosta mekon, mutta se oli liian iso, joten nyt sitten jouluna sen pitäisi istua paremmin ja käytän sitä jouluna. Olen siis ostanut hyvin vähän vaatteita ja mielummin suunnitellut mitä kaikkea hauskaa voin ostaa sitten kun en ole enää raskaana.

Liikunta

Ennen raskautta tein jotakin liikuntaa 6-7 kertaa viikossa. Nostin painoja salilla (120 kg maastavetoa ja 75 kg kyykkyjä ja sitä rataa), juoksin lenkkejä ja joogasin tai kävelin palautuspäivinä. Kun alkuajan pahoinvointi alkoi, halusin jatkaa urheilemista samaan malliin mutta en kyennyt. Opin kuuntelemaan kehoa. Lopetin juoksemisen ja minkä tahansa ”vatsaa hölskyttävän jumpan”. Pudotin painot salilla 40% alemmiksi heti samantien. Tein vain sitä mikä tuntui hyvälle. Kun sitten energiataso palautui ja huonovointisuus loppui 14 viikon jälkeen aloin taas urheilemaan päivittäin.

Sen jälkeen käytiin vaeltamassa pitkiäkin matkoja, mutta tarkastelin pulssia ja kuuntelin kehoa, että liikunta olisi hyvästä eikä pahasta. Tein 3-4 kertaa viikossa lihaskuntotreeniä, mutta nyt noin 20-30% alkuperäispainoista ja harrastin monesti viikossa raskausjoogaa. Yritin myös päästä kävelylle joka päivä.

Siinä viikon 32 jälkeen huomasin, että vain ruokakaupassa käyminen kulutti yli 500 kaloria ja Comon keskustassa pyörähtäminen 800 kaloria, aloin hieman ottamaan iisisti. Olen jatkanut kävelyitä ja lihaskuntotreeniä (mutta ilman painoja) ja olen lähes joka päivä joogaillut! Raskausjooga on niin ihanaa! 

Ruoka

Ekoina viikkoina olin hyvin varovainen ruuan suhteen. Googlasin jokaista maustetta ja raaka-ainetta erimaalaisilta sivuilta ja pohdin voinko syödä niitä vai en. Käytin tähän tunteja päivittäin. En kertakaikkiaan tiennyt mikä on kiellettyä ja mikä ei. Ja googlaaminen teki minut lähes hulluksi. Jossakin kehotettiin syömään inkivääriä aamupahoinvointiin, toisessa sanottiin, että inkivääri saisi aikaan keskenmenon.

Muistan kun kävin ystävieni kanssa pizzalla enkä halunnut kertoa vielä uutisia heille ja tekstasin Francescolle salaa jos tomaattikastikeessa tai mozzarellassa olisi jotakin jota en voisi syödä ja panikoin salaa kun en ollut saanut vielä viestiin vastausta ennenkuin tilaustame tultiin ottamaan.

Sitten muutimme Ruotsista Italiaan ja ihmisillä oli ihan eri käsitys mikä oli kieletyllä listalla. Aloin tutkia miksi jotakin ei saanut syödä ja toimin maalaisjärjen mukaan. Esimerkiksi Suomessa sanotaan ettei kuuluisi syödä pehmeitä juustoja, Ruotsissa sanotaan ettei saisi syödä homeisia juustoja tai pastöroimattomia juustoja. Italiassa syödään taas ihan mitä tahansa juustoa. Itse päätin olla syömättä homejuustoja ja pastöroimattomia juustoja mutta muita kylläkin. Italiassa ei muuten syödä salaattia. Tai se pestään huolellisesti vetykarbonaatilla, toksiplasmoosiriskin takia. Ruotsissa ei edes toksiplasmoosia testata. Suomessa käydessäni söin äidin salaattimaan tyhjäksi, koska oman maan salaatti Suomessa tuntui turvalliselta vaihtoehdolta.

Sitten sattui se lakritsiepisodi. Postasin sosiaaliseen mediaan että olimme jo hankkineet joulukalenterimme tanskalaiselta Lakrids-merkiltä. Se oli enemmänkin humoristinen postaus Tukholmalaisille ”lakritsikavereillemme” joiden kanssa olemme vuosittain ”kilpaileet leikkimielisesti” kuka ehtii ensin. Sen jälkeen ystäväpiirini jakautui kahteen ryhmään. Ihmisiä jotka soittivat, viestittelivät, riehuivat, että olenko hullu ja enhän missään nimessä voi syödä lakritsia, enkä ole lukenut uutisia? Aijonko hankkia lapsen jolla on ADHD ja joutuu puberteettiin jo lapsi-iässä? Ja toinen puolisko joka ärsyyntyi näille ihmisille, että mikä heitä vaivaa.

Kysehän on kuinka paljon glykyrritsiiniä syö, sillä Suomessa on tehty yksi tutkimus aiheesta, että jos raskaana oleva nainen syö yli 500 milligrammaa glykyrritsiinia viikossa on lapsella suurempi mahdollisuus saada hermostosairauksia teini-iässä, jos tämä lapsi kuuluu siihen vähemmistöön ihmisiä, jotka ovat glykyrritsiinille herkkiä. Lakritsissa on paljon glykyrritsiinia, mutta niin on myös missä tahansa karkeissa, purukumissa, kekseissä, virvoitusjuomissa ja jäätelössä, eli on lähes mahdotonta olla saamatta tätä ainetta kehoonsa. Tässäkin käytin maalaisjärkeä ihan kuin minkä tahansa asian kanssa, en ole syönyt isoja määriä lakritsia, en myöskään isoja määriä salviaa tai inkivääriä tai persiljaa mutta pienissä määrissä kaikki on ookoo.

Eli kiellettyjen ruokieni listalla on loppujen lopuksi ollut alkoholi, kahvi, raaka liha- tai kala tai kananmuna, vakuumipakattu kala, tuore tryffeli, pastöroimattomat maitotuotteet, maksa ja ruuat joiden valmistukseen käyetään hometta. Muita raaka-ainetta olen syönyt maalaisjärjen mukaan. Itsehän jo ennen raskautta olen ollut hyvin paljon säilöntäaineita vastaan, eli säilöntäaineita ei meillä muutenkaan syödä.

Cravings

Koko raskauden ajan olen halunnut greippiä, appelsiinia ja vesimelonia. Jossakin vaiheessa tuli pakottava tarve kananmunavoileiville. Muutettuamme Italiaan olen juonut 2-3 litraa kivennäisvettä päivässä. 

Hankinnat lapselle

Olemme olleet hyvin minimalisteja tähän saakka ja yrittäneet ajatella, että hankimme asioita sitä mukaan mitä niitä tarvitaan, emmekä osta liikaa ennen lapsen syntymää. Olemme siis hankkineet ne asiat joita koemme tarpeellisiksi ja valinneet ne tuotteet/huonekalut joita voimme käyttää niin kauan kuin mahdollista. Meillä on:

• Suomesta saatu äitiyspakkaus, jolla pärjää aika pitkälle
• Vaatteita, joita olemme suurimmaksi osaksi saatu lahjaksi. Italiassa on myös tiukat säännöt mitä tuoda sairaalaan synnytyksen yhteydessä, joten sen listan mukaan piti hankkia lapselle tietty määrä sisäpipoja ja peitteitä. Monessa Italialaisessa sairaalassa muuten tuodaan myös itse mukanansa se vaatetus jossa synnytetään!
• Sebra Kili sänky, sänky jota siis voi käyttää noin 12-vuoden ikään asti
• SimpleParenting Doona autoistuin, jotka toimivat myös rattaina. Tässä postaus ajatuksestani käyttää rattaita.
• Kantoliina
• Stokke Tripp Trapp tuoli käytettynä ja siihen uusi vauvaistuin. Uskon meillä olevan Tripp Trapp monia monia vuosia. Itsekin tykkään istua siinä.
• Lipasto vauvan vaatteille ja sen päälle ompelen/askartelen itse vaihtoalustan.
• Muovinen kylpyamme