Sunnuntai-retki, lehtevät puutarhat, lakritsirisottoa ja ikivanha manuaalilinssi.

Diego istahti asuntoauton ratin taakse ja ajoi Francescon, Alicen ja minut Enköpingiin. Olimme päättäneet, että Enköping olisi sunnuntai-iltapäivämme matkakohde, koska olimme lukeneet, että Enköpingissä on mukavia puutarhoja.

Kävelimme puutarhoissa… Diego kun on maisema-arkkitehti valokuvasi puhelimellaan ja kirjoitti muistiinpanoja. Diego oli inspiroitunut ja mietti projektejaan. Alice kulki näpertäen kukkia mutta oli omassa onnellisuusmaailmassaan, koska laskettuun aikaan ei ollut enää kuin päiviä. Francesco oli onnellinen, että ulkona pystyi olemaan teepaidassa ja shortseissa ja irvisteli kameralle. Itse leikin 50 vuotta vanhalla manuaalilinssillä ja sen mahdollisuuksilla tehdä epätarkkoja kuvia. Olimme kaikki yhdessä mutta ajatuksissamme ihan muualla. Niinkuin kuuluu olla sunnuntai-iltapäivisin lempeässä puutarhassa.

Sitten Alice ilmoitti, että hän himoitsi hyvää kakkua ja teetä ja oli hänen oli tarve saada sitä ihan heti samantien eikä yhtään myöhemmin. Niin ajatuksemme kirkastuivat, etsimme lähimmän kahvilan ja söimme myöhäiseksi lounaaksi kakkuja niinkuin temperamenttisin ryhmänjäsenemme vaati.

Sitten ajelimme muutamia tunteja pieniä maaseututeitä pitkin Strängnäsiin, jossa parkkeerasimme asuntoauton järven rantaan. Muutaman pelin ja keskustelun jälkeen Alice halusi kokeilla uutta reseptiä ja teki meille lakritsirisottoa. Se oli niin ihanaa! Vatsat täynnä palasimme Tukholmaan ja sitten olikin jo nukkumaanmenoaika.