Syksyn sävyissä kotona
Tunnelmallista syysiltaa.
Päivä on ollut sateinen ja tuulinen. Se on sisältänyt kiinnostavia heppajuttuja, joita odotan innolla pääseväni kokeilemaan Klaaran kanssa ja remppatyömaalla siivoamista, sekä kakluunien lämmittämistä. Parasta oli päästä valmiiseen ruokapöytää hommien jälkeen ja siitä saunaan. Nyt villasukat lämmittävät jaloissa, kun istun sohvannurkassa telkkaria katsellen ja uutta villasukkaparia kutoen. Kissat ovat kerällä vierelläni. Kupillinen teetä höyryää sohvapöydällä kynttilöiden lämpimässä valossa. Oloni on samaan aikaan malttamaton ja tarmokas, mutta myös väsynyt ja haikea. Olemme tehneet remonttia nyt tauotta heinäkuun lopusta asti ja lepohetket ovat meinannet unohtua, kun omaa uutta kotia tekee innolla eteenpäin. Joudumme luovuttamaan rakkaan kotimme uusille asukkaille alkuvuonna ja meitä odottaa uudet seikkailut tulevassa kodissamme. Uusi koti on vielä nykyistäkin yli 120-vuotiasta kotiamme vanhempi, jo yli 160- vuotias. Oma aikamme tuntuu niin kovin lyhyeltä näihin talovanhuksiin verrattaessa ja aika saa erilaiset mittasuhteet. Mitä kaikkea nämä talot ovatkin nähneet ja miten maailma on muuttunut tässä ajassa, kun ne ovat täällä olleet.
Vaikka luopuminen nykyisestä kodista on haikeaa, odotan innolla tulevaan kotiimme muuttoa. Talo on kaupungin sijaan keskellä maaseutua ja minulla on lopultakin mahdollisuus hankkia kotieläimiä, joista olen jo pidempään haaveillut. Portsan naapurit tuskin haluaisivat lampaita pihaan 😀 Työpaikkani säilyy kaupungissa, joten ei meistä sentään ihan maalaisia tule – sen puolesta ainakaan! Tällä hetkellä ajamme joka tapauksessa samalle suunnalle 4-5 kertaa viikossa hevosharrastukseni ja muiden asioiden perässä, joten on ollut helppo valinta muuttaa maalle. Kaupungissa eläminen on ihanaa ja helppoa, mutta odotan innolla tähtikirkasta taivasta, täydellistä hiljaisuutta ja luonnon ympäröimää kotia. Tuonne ajellessa työkiireet unohtuu ja mieli rauhoittuu. Yhtenä päivänä käyskentelin hetken meidän metsässä ja se oli ihanan rauhoittavaa.
-Maria