Eläimet opettajina

Leppoisaa sunnuntaita.

Olen viimeaikoina erityisesti miettinyt sitä, että kuinka paljon eläimet voivat meille ihmisille opettaa. Eläimet ovat yksilöitä, kuten me ihmisetkin ja niiden luonne on otettava huomioon niiden kanssa toimiessa, jotta kommunikaatio on mahdollisimman sujuvaa. Toisaalta niiden kanssa toimiminen on paljon helpompaa, kuin ihmisten kanssa. Ne eivät ole tahallaan ilkeitä, ne eivät kanna kaunaa ja ne elävät hetkessä.

Seurasin yhtenä päivänä tallilla touhuavia suht nuoria lapsia ja kiinnitin huomiota siihen, miten hienosti, rauhallisesti ja luontevasti he toimivat eläinten kanssa. Kontrasti saman ikäisiin keskustassa pyöriviin nuoriin oli kieltämättä suuri näin ulkopuolisen silmin katsottuna, vaikka asiaa ei toki sovi yleistää. Myös ympäristö on erilainen, joten silläkin varmasti on vaikutusta. Tallilla on pakko ottaa huomioon se, että hevoset ovat isoja eläimiä, joita on kohdeltava kunnioittavasti, mutta silti on oltava napakka. On mahtavaa seurata, miten lapset ovat oikeasti lapsia, eivät selaa puhelimia (ainakaan jatkuvasti) vaan leikkivät keppihevosilla ja rakentavat metsään uusia ratoja poneille. He auttavat toisiaan ja myös meitä aikuisia ja ovat aina ystävällisiä ja reippaita.

Eläimet toki opettavat paljon asioita meille aikuisillekin, jos vain osaamme kuunnella ja ottaa opit vastaan. Useimmat eläimet osoittavat rakkauttaan pyyteettömästi ja ovat innoissaan meidän palatessa kotiin (ja ehkä haluavat myös ruokaa). Se on ihana tunne. Samoin me ihmiset voimme ottaa näistä eläimistä mallia ja osoittaa rakkauttamme iloisesti toisten tullessa kotiin.

Eläimet opettavat myös taitoa itselle nauramiseen. Tämän olen kokenut erityisesti ratsastaessani. Silloin ei parane ottaa asioita liian vakavasti, vaikka itsellä olisikin tavoitteena kehittyä ja oppia uutta. Oma hermostuminen ja takertuminen turhautumisen tunteeseen ei vie asioita eteenpäin. Jokaisesta harjoituksesta kannattaa koittaa etsiä jotain hyvää, vaikka välillä se on toki vaikeaa. Se voi olla se, miten hyvin kuuntelit hevosta, laukan nosto onnistui, istuit suorassa tai jokin muu vaikka ihan pienikin asia. Omalla tunnetilalla ja sen hallinnalla on valtavasti vaikutusta, sillä eläimet aistivat meitä herkästi ja huomaavat kyllä, jos emme ole läsnä tilanteessa. Eläimet nimittäin elävät aina juuri siinä hetkessä ja luulen, että niiden voi olla vaikeaa ymmärtää miten ihminen on paikalla, mutta ei läsnä. Hevosilta oppii myös hienosti luottamusta, sillä ne aistivat muiden eläinten tapaan helposti ratsastajan mahdollisen epävarmuuden, joka heijastuu tietysti myös sitten suoritukseen. Toisaalta ne aistivat myös ratsastajan varmuuden ja jos hyvin käy sinulla on luottamus hevoseen ja sillä sinuun. Tällöin työskentely on molemmille mielekkäämpää ja voit kokea yhteyden hevoseen.

Oman kokemukseni mukaan kissat ovat mitä parhaimpia hoitajia, sillä aina kotona kipeänä maatessa ne uskollisesti makaavat päällä tai vieressä, vaikka muuten viihtyisivätkin enemmän omissa oloissaan. Koirat ja hevoset puolestaan ovat mielestäni parhaita lohduttajia, ne jotenkin aistivat surun ja murheet ja tulevat rauhallisina viereen pään kylkeen painaen, kuin sanoen ”ei hätää, kyllä kaikki järjestyy”. Tässäkin jokainen eläin on varmasti oma yksilönsä, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

Eläimiä käytetään myös vierailemassa vanhainkodeissa ja päiväkodeissa. Mielestäni tämä on suunnattoman hienoa. Eräs nainen kertoi joskus, että oli käyttänyt halikoiraansa vanhainkodissa ja oli huomannut, miten todella huonokuntoiset ja kipeät vanhukset ilahtuivat silminnähden pehmoisen halikoiran nähdessään ja sitä silittäessään. Samoin lapset oppivat eläinten kanssa toimiessaan vastuullisuutta ja muita tärkeitä taitoja elämää varten.

Kärsivällisyys on myös yksi asia, jota eläimet meille opettavat keksiessään mitä ihmeellisimpiä tempauksia. Kärsivällisyyttä todella tarvitaan, kun leluhiiri tuodaan rapisemaan sängyn viereen 4:30 aamulla tai kun lempikengät on syöty palasiksi (tätä ei onneksi minulle ole tapahtunut) tai kun pyykkitelineellä pitää kiipeillä ja se kaatuu yöllä ja heräät hirveään räminään. Jokaiselta varmasti löytyy esimerkkejä omasta elämästä, jos on eläinten kanssa tekemisissä.

Valitettavasti eläimet opettavat myös luopumista. Lemmikkien kanssa joudumme väkisinkin luopumaan niistä, sillä ne eivät elä yhtä pitkään kuin me. On osattava arvioida eläimen parasta ja ymmärtää, koska hetki on tullut – niin vaikeaa, kuin se onkin. Uusi lemmikki ei koskaan voi korvata vanhaa, mutta se voi tuoda erilaista uutta iloa elämään.

“Our animal friends teach us more than we could have expected and love us more than we could have hoped…that’s why we miss them more than we could have imagined.” (Author Unknown)

Välillä tuntuu, että pidän eläimistä enemmän, kuin monista ihmisistä. Voitteko samaistua tähän? :D

-Maria