Hektinen elämä
Kaverilta tulee viesti: Moi, mitä kuuluu? Vastaan: Hyvää, mutta kiireistä. Vaihdamme vähän kuulumisia ja se tekee minut iloiseksi: Sovimme tapaavamme joulukuussa (mitä ihmettä, joulukin on jo ihan pian!)
Olemme tehneet remonttia nyt häistä asti päivittäin. Teemme remonttia pääosin itse, joten välipäiviä ei paljon ole mahdollista pitää, jos haluaa, että tulee joskus valmista. Kiirettä on siis todella pitänyt, kun joka ilta ollaan suunnattu asunnolle töiden jälkeen ja oltu siellä iltamyöhään. Nyt oikeasti tuntuu siltä, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta yksinkertaisesti ei ehdi tai jaksa enää tuolla raksalla ahkeroinnin jälkeen. Reseptejä olisi mielessä vaikka kuinka ja haluaisin päästä tätä ihanaa syksyäkin kuvaamaan vielä joskus valoisaan aikaan ennen kuin se menee ohi. Myös päiväretki Kurjenrahkaan kutkuttelee mielessä, mutta katsotaan nyt!
Odotan myös joulua tänävuonna varmasti enemmän kuin koskaan. En malta odottaa, että pääsen laittamaan ison joulukuusen olohuoneeseemme ja keittelemään glögiä uuteen keittiöömme. Ensimmäisen riisipuuron olenkin jo keittänyt ja seuraavana vuorossa on joulutortut (entisen työkaverini sääntönä on ollut, että lokakuussa saa tehdä joulutorttuja ja tämä on jäänyt minullekkin tavaksi. Muistelen lämmöllä aamuja, kun kahvihuoneessa keitimme aamulla aikaisin glögit ja söimme joulutorttuja kynttilänvalossa). Tänävuonna meidän olisi tarkoitus viettää joulua porukalla meidän uuden asunnolla. Ihanaa, että saadaan molempien perheet kokoon yhtäaikaa!
Remonttiaikamme on kovin lyhyt verrattuna vaikkapa omakotitalon rakentamiseen, mutta kyllä tämäkin jo alkaa tuntua 😀 Samalla remontoinnin ollessa kivaa ja opettavaista (ainakin minulle) on se myös ärsyttävän hidasta (tai siis se tuntuu siltä). Tuntuu, että mitään ei oikein tapahdu vaikka kokoajan tehdään, enkä todellakaan haluaisi enää hioa yhtäkään seinää, jota on paklattu. Nyt onneksi ollaan päästy purkuhommien jälkeen siihen vaiheeseen, että kaikki pohjatyöt alkaa olla kylppäriä lukuunottamatta tehtynä ja pääsemme tekemään uusia pintoja. Tällä hetkellä mielessä on muunmuassa porraskäytävän seinän väri (uskalletaanko laittaa se nefriitin vihreällä, jota olen ihaillut jo pitkään pinterestissä) ja välioven väri (vaaleanpunainen tai keltainen). Jotain väriä asunto jokatapauksessa kaipaa, sillä lattiasta tulee harmaa ja kaikki muu on valkoista. Olen sisustuksessa pelkistetyn ja yksinkertaisen ystävä, mutta kaipaan silti aina hiukan jotain extraa yksityiskohdissa. Haaveissa myös tällä hetkellä persialaismatto keittiöön tuomaan lämpöä.
Keskiviikkona pidin vapaapäivän remontista (siis töiden jälkeen). Kävin kaverini kanssa lenkillä ja tein lämmittävän tomaattikeiton vuohenjuustolla maustettuna, josta olin haaveillut jo useamman viikon. Illalla viimeistelin meidän hääkiitoskortin, jotta nekin saadaan joskus tilaukseen ja matkaan. Torstaina käytiin illalla Mikaelin kirkossa konsertissa ja perjantaina pidettiin vapaapäivä töistä. Otimme aamun rennosti ja teimme herkullisen brunssin. Sen jälkeen mentiin kokopäiväksi hommiin ja haettiin mm. keittiön tasot, jotka puuseppä sai valmiiksi ja illaksi olin varannut meille vielä pöydän ravintolasta. Tänään mennään illalla meidän porukoille juhlistamaan äitini synttäreitä, joten hiukan rennompaa on ollut tällä viikolla ja se tuli kyllä tarpeeseen! Jospa ensi viikolla olisi sitten taas entistä enemmän virtaa tehdä remppaa.
Tämä kyllä houkuttelee nyt pahasti (namast’ay in bed), mutta eiköhän lähdetä remppamaan, jotta illalla voi ottaa rennosti hyvillä mielin.
-Maria