Kesän lapsi
Ihan kirjaimellisesti siis, eikä pelkästään rakkaudesta tähän ihanaan syleilevään vuodenaikaan, jolloin kaikki on jotenkin rennompaa ja aidompaa. Minä täytin nimittäin tänään 30 vuotta. Tuossa ajassa on tapahtunut paljon ja silti vielä niin vähän. Aika tuntuu kulkevan vuosi vuodelta nopeammin, mutta koitan pysyä perässä ja nauttia elämästä täysin siemauksin arjessa ja juhlassa keräten kaikki pienet elämän palaset muistoihini. Vuosien jälkeen elämä on palauttanut minut lapsuuteni harrastusten pariin ja nautin harrastuksista eri tavalla kuin vuosiin. Olen myös löytänyt liikunnan riemun uudella tavalla viimeisten vuosien aikana. Olen oppinut vuosien varrella suhtautumaan asioihin suuremmalla annoksella lempeyttä ja huumoria, kuin aiemmin. Olen lempeämpi itselleni, mutta myös muille ja tästä käy kiittäminen joogaa, sekä hevosten kanssa puuhastelua. Valmentajani sanoi jokin aika sitten yhden tunnin lopuksi, että vuorovaikutukseni hevosten kanssa on parantunut viime aikoina ja tunsin kuinka sydämeni läikähti onnesta. On hienoa huomata kehittyvänsä itselle tärkeissä asioissa. On myös hyväksyttävä, että kaikki tekevät joskus virheitä ja luotettava siihen, että niistä opitaan jotakin. Olen saanut elämääni ihan viimeisen vuodenkin aikana ihania ihmisiä ja eläimiä, puhumattakaan koko elämästäni. Olen kiitollinen tästä kaikesta ja odotan suurella innolla tulevia vuosia, jotka ovat edessä.
Juhannusaattona kokoonnuimme vanhempieni luo juhannuksen viettoon ja pian kävikin ilmi, että samassa juhlitaan minun syntymäpäivääni. Aamulla vielä kaikesta tietämättömänä keräilin kasviksia Joonaksen vanhempien tilalta ruokiin ja minun vanhempieni luo päästyämme menimme saunaan ja pystytimme juhannuskoivut. Saunan jälkeen siskoni ilmoitti stailaavansa minut ja loihti minulle ihanan meikin, kaivoi kaapista kukkamekon ja kruunuksi sain kukkaseppeleen. Äitini piti pienen puheen, eikä kyyneleiltä säästytty. Sain ihania lahjoja ja molempien perheet olivat koolla juhlimassa. Söimme hyvin ja nautimme ihanasta lämpimästä säästä. Yhtäkkiä pihalle astelivat äitini perässä tyttö ja poika ja ilmoittivat, että he ovat Coco band ja tulevat soittamaan meille minun lempikappaleitani. Ihan uskomattomat ihanat omat minifestarit, etenkin kun kaikki festarit tältä kesältä on muuten peruttu. Eihän tässäkään kohtaa kyyneleiltä säästytty, kun ensimmäisenä soimaan lähti Anna Puun Mestaripiirros. Istuimme ulkona myöhään iltaan jutellen ja hengaillen. Nyt sydämeni on pakahtua onnesta ja otan uuden vuosikymmenen vastaan innolla. Kiitos, kiitos, kiitos.
