Kotoisia hetkiä

Heippa.

Olen tässä pohtinut, että ollappa kissa ja kääntää kylkeä aamulla, jos nouseminen ei huvita. Pöydän alle aurinkoläikkään on mukavaa käpertyä tai hautautua syvälle viltin sisään sateen vihmoessa ikkunaan. Jahdata ponnaria vimmatusti pitkin keittiön lattiaa ja sukeltaa sitten pahvilaatikkoon papereiden joukkoon. Syödä nameja ihmisen sylissä ja nauttia sitten maharapsutukista, kunnes kyllästyy.

Voisin itsekin viettää päivän sohvalla köllötellen peiton alla nameja syöden. Nauttia kynttilänvalosta, rauhallisesta musiikista ja liian monesta kupista kahvia. Leipoa pullaa ilman kiirettä ja nauttia sitä heti, kun se on hiukan uunista tulon jälkeen jäähtynyt. Syödä toinenkin, jos sattuu huvittamaan. Koristella kotia jouluun ja nauttia takkatulen lämmöstä.

Talven ja vähentyvän valon myötä väsymys tuntuu olevan läsnä entistä enemmän ja tunnitkin päivästä tuntuvat vähenevän. Kesällä käytiin vielä arkena kymmenen aikaan illalla uimassa, mutta nyt ei olisi toivoakaan tällaisesta. On kuitenkin koitettava nauttia hämäristä illoista, lähenevästä joulusta, takkatulesta ja kirpsakasta ilmasta – sekä tietenkin edistyvästä remontista! Olen ehdottomasti kesän lapsi, mutta osaan kyllä nauttia jokaisesta vuodenajasta siitä huolimatta melko hyvin. Kun keskittyy hyviin asioihin olipa kyse sitten vuodenajasta tai mistä tahansa on elämä yksinkertaisesti vain mukavampaa ja helpompaa. Eilen kävin Klaaran kanssa maastoilemassa metsäpoluilla ja mikä ihana rauha ja hiljaisuus meidät siellä ympäröikään. Nämä on niitä täydellisiä hetkiä, oli vuodenaika sitten mikä tahansa.

-Maria